Tämänpäiväisen Hesarin sunnuntaisivujen pääjuttuna oli Neuvostoliiton Itämeren laivaston katastrofaalinen evakuointi Tallinnasta elokuussa 1941. Yli 200 aluksen saattue ajoi suomalaisten ja saksalaisten laskemiin miinoituksiin Jumindan niemen ja Kallbådagrundin matalikon välissä. 64 laivaa upposi ja ainakin 12400 ihmistä hukkui, näin virolaisen historioitsijan Mati Õunin laskelmien mukaan. Arviot tappioista ovat kuitenkin ulottuneet yli sataan alukseen ja 25000 henkeen. Menehtyneissä oli, paitsi merisotilaita, myös näiden perheenjäseniä ja muita siviilejä, mukaan lukien neuvostoasevoimiin pakkovärvättyjä virolaisia ja poliittisia vankeja.
Passiivisen näköinen merimiina voi siis olla mitä tuhoisin ase. Viron Merimuseoon kuuluva Miinamuseo (Miinimuuseum) sijaitsee vanhankaupungin pohjoispäässä, sen muurien ulkopuolella Paksun Margaretan tornin lähellä vanhassa ruutivarastossa. Kolmen vuoden takaisella Tallinnan-matkalla ehätimme sen ovelle vasta sulkemisaikaan, mutta tänä kesänä otettiin vahinko takaisin ja oltiin ajoissa liikkeellä. Museota isännöi vanhempi mieshenkilö, joka opasti ainoastaan viroksi. Mutta ihmeesti hänen eloisasta opastuksestaan selvän sai, varsinkin kun tunsi 1900-luvun sotahistorian tapahtumat. Vaikuttava kokoelma miinoja Tallinnaan on kertynyt, aina 1800-luvun puolivälistä saakka. Viron rannikot lienevät olleen maailman miinoitetuimpia. Luonnollisesti myös punalaivaston katastrofi nousi esiin oppaamme kertomuksessa, tappioluvuksi hän kertoi 20000. Mutta vain meri tietää, voinee tästäkin sanoa.
Merimiinoja löytyy myös Turusta. Pansiossa on kokoelma, joka on tosin auki vain tilauksista ja erilaisten tapahtumien yhteydessä. Joitakin malleja on esillä myös Forum Marinumin perusnäyttelyssä.
EDIT 12.7.2011. Kuvitus lisätty kesän 2011 matkalta. Miinamuseo näyttääkin siirtyneen uusiin tiloihin ja nyt tässä vanhassa ruutivarastossa on Mati Karminin näyttely kierrätetyistä merimiinoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti