Pelin ulkonäkö (johon voi tarkemmin tutustua täällä) on todella arkaainen: kartta pelkistetty, nappulat simppeleitä, yksipuolisia ja rumanvärisiä, kaikki totisesti ajalta ennen tietokonegrafiikkaa! Iso plussa kuitenkin siitä, että kartta on Avalonin pelien tapaan mounted eli tukevalle pahvipohjalle liimattu ja kestää tönäisyjä ja muita maanjäristyksiä paperikarttoja paremmin. Sääntövihko on inhimillisen paksuinen, mutta pian huomaa sen varjopuolen. Säännöt ovat aika ajoin varsin kököt, eikä siten ihme, että advanced versio aikanaan kehiteltiin.
Mutta jos pitää laajan skaalan peleistä, antaa paljon anteeksi. Pelilaudalla on kuitenkin koko toisen maailmansodan sotanäyttämö Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa, vain Fennoskandian pohjoisosa rajautuu kartan ulkopuolelle. Maavoimat ovat armeijakuntia, mikä pitää niiden lukumäärän siedettävänä. Ilmavoimat ja laivasto on tyylitelty voimakkuuspisteiksi (air/naval points).
Sotatalous on mukana kunkin valtion Basic Resource Point -arvona (BRP eli "börppi"). Tällä "rahalla" ostetaan uusia joukkoja, maksetaan sodanjulistukset jne. BRP:t saa vuoden alussa, ja jos jotain on vuoden lopussa jäljellä, niistä saa maittain vaihtelevan prosentin mukaan hieman säästöön seuraavalle vuodelle.
Joukkojen liikkuminen ja taistelu ovat peruskauraa. Kolmella liikepisteellä varustettu yksikkö saa liikkua kolme ruutua ("hexiä"), vihollisen panssariyksiköiden vaikutusvyöhykkeet (ZOC eli zone of control) voivat hidastaa. Hyökkäykset kohdistetaan yhteen hexiin kerrallaan. Mielenkiintoista kyllä, puolustajan taisteluarvo tuplaantuu aina, joesta ym. sitten vielä triplaus jne.
Kunkin maan/pelaajan saavuttama voittotaso määritellään tavoitekaupunkien hallussapidolla pelin lopussa. Näitä taajamia on 14 kullakin kolmella rintamalla (länsi/itä/Välimeri). Peliä voi pelata viisikin henkilöä, mutta kaksin- tai varsinkin kolminpelinä se on omimmillaan. Stalinin ja länsivaltojen "liittolaisuus" voi olla hyvinkin mielenkiintoista katsottavaa, mikäli jälkimmäiset tekevät invaasion Balkanille ja ryhtyvät tavoittelemaan puna-armeijan etenemisuralla olevia tavoitekaupunkeja...
Mutta entäs Suomi, onko se siellä? Onhan se, historia vain on vedetty sen verran suoraksi, että Suomi lasketaan muitta mutkitta pienemmäksi akselivallaksi (minor Axis), joka aktivoituu Saksan liittolaiseksi kesällä 1941 riippumatta siitä, onko Neuvostoliitto hyökännyt sen kimppuun vai ei. Kannattaako Stalinin sitten hyökätä? Sodanjulistus Suomelle maksaa 10 börppiä ja Suomen "tuotto" on 10 börppiä vuodessa miinus valtaamisessa tuhoutuneiden puna-armeijan yksiköiden takaisinostoon kuluvat börpit. Itse asiassa pelin logiikka noudattaa alkuperäisen Isä Aurinkoisen logiikkaa: Suomi hyökkää joka tapauksessa, joten... Pelissä Saksalla on kuitenkin mahdollisuus estää talvisota sijoittamalla jo sodan alussa (syksyllä 1939!) Suomeen "takuumieheksi" yksi oma joukko-osastonsa.
Kerrottakoon tähän loppuun että 20. elokuuta kuluvaa vuotta kuoli Charles S. Roberts, mies, jota hyvällä syyllä voidaan pitää modernien kaupallisten strategiapelien ja niiden harrastamisen isänä. Roberts perusti Avalon Hillin ja kehitti peleihin mm. counterit, hexit ja taistelutaulukot, kaikki itsestäänselvyyksiä nykyisille strategiapeliharrastajille.
Kuva: Wikimedia commons
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti