Riva on Torbolesta kävelymatkan päässä, mutta luodaan ensin silmäys taakse.
Tuulenvaihtumisilmiön vuoksi ranta on vielä tyhjä. Tuuli puhaltaa Gardan laakossa aamupäivisin pohjoisesta ja kääntyy äkisti jossain kohtaa iltapäivällä. Purjelautailijat säntäävät silloin vesille.
Torbolen ja Rivan välillä virtaa Sarcajoki. Alppivirtojen tapaan vesi on turkoosin kirkasta, vallan toista kuin savinen Aurajokemme.
Näkymä joen ylittävältä sillalta järvelle päin: jonkinlaista kanootilla pujottelua noiden lomitse kai harrastetaan.
Vaikka koko kaupunkien väli on tasankoa, työntyy siihen keskivälissä Brionen kallioharjanne. Autotie kiertää sen tällaisessa osittaisessa tunnelissa, jonka sivu on auki järvelle päin.
Kallioseinässä oli myös aukko, joka kovin muistutti tykkiaseman suuaukkoa eli ylhäällä oikealla oleva nelikulmainen ja porrastetusti syvenevä. Ja mikä ettei, olihan tämä rajaseutua vuoteen 1918 asti, ja itävaltalaisilla täysi syy pitää italialaiset tykkiensä tähtäimissä.
Rantatien varrella rehotti kaikenlaisia kasveja, joita kotona saa katsella vain kukkapurkissa.
Rivaan tullessa on ensimmäisenä vastassa on vallihaudan ympäröimä keskiaikainen (joskin paljon uudistettu) linna, jossa on paikallismuseon näyttelytilat, meidän Turun linnamme tapaan.
Kaupungin vanhat osat keskittyvät satama-altaan ympärille. Keskiajan kauppareitti kulki järven eteläpään Desenzanosta (josta myöhemmin lisää) järven yli Rivaan ja sieltä edelleen Alppien yli Saksaan.
Riva on todellakin vuorten juurella, näkymät ovat paikoin ihan päällekaatuvia.
Vuorilta tulee myös vesi voimalaitokseen, putkia pitkin. Tämän 1926 valmistuneen Ponalen vesivoimalan vihki itse Gabriele d'Annunzio, omalaatuinen runoilija ja omatekoinen sotasankari ensimmäisestä maailmansodasta. D'Annunzion koti/hauta/muistomerkki Il Vittoriale degli Italiani sijaitsee muuten sekin Gardan rannalla, Gardone Rivierassa.
Rannan puistikossa on myös toisenlainen muisto Mussolinin ajoilta, pronssilaatta alppijoukkojen kapteenin Renzo Angelinin muistoksi.
Laatta kertoo hänen kaatuneen sankarina Kreikan rintamalla maaliskuun 10. päivänä 1941. Kaatumisvuodeksi on merkitty myös XIX, mikä tarkoitti fascistihallinnon 19:ttä vallassaolovuotta. Ilmeisesti tätä uutta ajanlaskua käytettiin virallisissa yhteyksissä, vaikkei se koskaan entistä syrjäyttänytkään. Rivalainen eliittijoukkojen kapteeni kaatui mitä ilmeisimmin Primavera-offensiivissa.
Mutta olihan siellä sentään perinteellisimpiäkin muistomerkkejä, kuten vaikkapa Pyhä Johannes Nepomukilainen.
Tämä tsekkien kansallispyhimys on tosin tunnetumpi kotimaastaan, mutta muuallakin katolisissa maissa hänelle on patsaita pystytelty. Ilmeisesti Rivassa häneen turvattiin arvaamattomalla järvellä liikuttaessa. Gardan vaihtelevat tuulet ovat koituneet monen kohtaloksi ja heillekin oli muistomerkki rannalla.
Itse kävelimme aamupäivällä Rivaan, ja palatessamme iltapäivällä tuuli todellakin kääntyi hetkessä n. klo 14 paikkeilla. Voimakas tuuli humahti päälle ja aallot nousivat hetkessä - ja surffarit laudoilleen niiden mukana.
Onhan Rivassa muuten talvikin, vaan kun siellä kerran vielä maaliskuunkin alussa satoi lunta, tekivät paikalliset asiasta oman webbisivunkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti