lauantai 25. marraskuuta 2023

Gallialaiskylä positiivisen ajattelun kourissa

Uusi Asterix ilmestyy joka toinen vuosi, ja nyt on se vuosi. Valkoinen iiris on jo 40. albumi, ja kuudes post-Uderzolainen. Piirtäjänä on edelleen Didier Conrad, mutta käsikirjoittajaksi on vaihtunut Fabcaro (Fabrice Caro).

Gallialaiskylä on ollut roomalaisten hybridisodankäynnin kohde jo useamman kerran, aina Riidankylväjästä alkaen, ja nyt asialle lähetetään positiivisen ajattelun guru, armeijan ylilääkäri Ambivalentius. Tavoitteena on vahvistaa legioonalaisten taistelutahtoa, ja vastaavasti heikentää gallialaisten.

Legioonalaiset saadaankin käymään pelotta taisteluun, mutta eihän se heitä selkäsaunalta pelasta. Kyläläiset puolestaan muuttuvat niin positiivisiksi, etteivät menetä hermojaan edes Trubadurixin konsertista. Vauhtia tarina saa vasta kun Ambivalentius onnistuu houkuttelemaan Smirgelinen Pariisin valoihin. Perään sännätään murheen murtama Aladobix kyydissä.

Parisiumissa ja matkalla sinne väännetään vitsiä ruuhkista, pikajunista (ViaRoman IC- eli IoukkoCuljetus-vaunut) , skuuteista, nykytaiteesta ja -teatterista, fine diningista ja ylipäätään pääkaupungin kulttuuripiireistä. Kohtuu hyvää läppää, muttei mitään erityisen päräyttävää. Obligatorinen merirosvojen upotus hoidetaan yhdellä hiidenkiven heitolla, ja odotetusti Caesar itse saapuu lopussa paikalla jakamaan Ambivalentianukselle rangaistuksen tehtävän epäonnistumisesta.

Olisiko kouluarvosanana jotain luokkaa 8+ tai 8½. Tällä kohti vuoden 2025 syksyä.

Kääntäjän blogipostaus albumin kääntämisen haasteista.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...