joten THY:n retken opastus keskittyi enemmän kirkkoon vuodelta 1737. Ulkokuvan saaminen koko kirkosta oli jokseenkin haastavaa.
Sisäpuoli toi monille mieleen Seilin kirkon, vaikkei yhtä karu ollutkaan.
Penkkejä on saanut kätevästi jatkettua ainakin yhden takamuksen verran.
Oppaan mukaan aikuiset oli aikoinaan haudattu käytävän alle...
ja lapset lähemmäs alttaria.
Saarnastuolin takana olevaa maalauskoristelu jäljitteli jonkinlaista seinäverhoa.
Kirkkomaalla on vuonna 1766 valmistunut kellotapuli...
ja Hisinger-suvun hautakappeli samalta vuodelta.
Kartanoa ei tämän lähemmäs päästy.
Sen sijaan katsastettiin puisto...
ja tutustuttiin 1800-luvun kankivasarapajan järeään kalustoon.
Robustin teollisuushistorian jälkeen koski luo alempana vehreämmän idyllin.
Fagervikissa en ollut käynyt vuosikymmeniin jos koskaan. Oliko se sama kartano, jonka umpeenkasvanutta puutarhaa rämmittiin etsimässä Lars Saaren johdolla taidehistorian ekskursiolla joskus 1980-luvulla? Joka tapauksessa olen näemmä kirjoittanut Agricolaan vuosia sitten Irma Lounatvuoren toimittamasta kirjasta Fagervikin puutarhojen vuosisadat.
2 kommenttia:
Mutta missä kuva Suomen vanhimmista uruista? Vai eikö ne muka siellä olekaan.
Ei päästy urkuparvelle. Tai oikeastaan kukaan ei edes pyytänyt.
Lähetä kommentti