Adelsön vieressä olevassa Björkön saaressa sijaitsi kuuluisa viikinkiajan keskus ja Ruotsin ensimmäinen kaupunki Birka. Myös Adelsö on täynnä muinaismuistoja, kuten Hovgårdenin hautakummut.
Niitä ja muitakin muistoja esitteli oppaamme Kalle Riimunpiirtäjä, tässä havainnollistaen painaumassa sitä että viikinkiaikana vesi olisi ulottunut häntä kaulaan asti.
Vähän matkan päässä sijaitsi riimukivi Håkanstenen. tällainen se on nykyasussaan...
mutta Kallen levitettyä sen päälle ennallistusmaalauksen saimme kuulla esityksen sen sisällöstä.
Lähdimme kapuamaan ylemmäs, liukumiinoja väistellen, sillä maisemanhoidosta vastasivat täällä lehmät ja lampaat.
Mäen päällä sijaitsi itselleni sykähdyttävin muinaismuisto, Alsnö husin rauniot.
Ja miksi? Koska jo koulujen historian oppikirjoista voi (tai ainakin aikoinaan voi) lukea Alsnön säännöstä, joka loi Ruotsiin, ja Suomeen, maallisen rälssin, eli antoi vapautuksen veroista ratsupalvelusta vastaan - siis lopulta aateliston vaikka siihen vielä olikin matkaa. Kuningas Mauno Ladonlukko antoi tämän säädöksen tänne Alsnön linnaan 1279-80 herrainpäiville kokoontuneille mahtimiehille. Tuolloin linnan ajateltiin (mm. Wikipediasta löytyvän) ennallistuksen mukaan näyttäneen tältä.
Lopuksi poikettiin Adelsöön kirkkoon, joka rakennettiin pakanoiden pyhille paikoille kuten tapana oli, ja jonka runkohuone on jo 1100-luvulta, ja lisäyksenä kaikenlaista myöhemmiltä vuosisadoilta.
Kirkkoa sisältä.
Populaarikulttuurin kannalta kuuluisin osa kiinteää sisustusta ovat kuitenkin urut. Niitä kanttorin poika soittaa Eero Raittisen suomeksi esittämällä kappaleella Vanha holvikirkko.
Laitetaanpa piisi soimaan...
ennen kuin palataan lautalla salmen yli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti