1899 saatiin Naantalista lasten täkki, kuvailutietojen mukaan "Peitteen keskiala on vaaleanpunaista ja reunus valkoista atlassilkkiä. Vuori ohutta pellavapalttinaa. Hyvin ohut toppaus. Reunuksessa on tikattu kulmien palmettiaiheiden väliin ruusukuvioita. Keskialan keskustassa on iso ruusuke, sen ympärillä on kukkia, lehtiä ja pieniä ruusukkeita." Alkuperäinen pääkirja toteaa: "Nunnearbete från Nådendals kloster.", mutta myöhempi luettelointi on ajoittanut (kysymysmerkillä varustettuna) peiton 1600-luvun puoliväliin. Lienee jo tässä vaiheessa todettava että Naantalin viimeinen nunna kuoli 1591.
1904 kokoelmiin tuli vuodeverho, nykyisten luettelointitietojen mukaan: "Beigenvärinen, neliniitinen villakangas, jossa kukkakuviointia. Kirjailtu metallilangalla sekä punaisella, sinisellä, valkoisella ja vihreällä silkillä ketjupistoin. Beige vuori ei ole alkuperäinen." Saantitietojen mukaan verho on kuulunut vuonna 1711 syntyneelle vapaaherratar Ch. Regina Wredelle, o.s. Duffus. "Enligt tradition är detta ett klosterarbete."
1916 tuli kaksikin kangasta, joista kirjattiin "Broderi i hvitt, enligt uppgift klosterarbete." Tylysti myöhempi luettelointi on kuitenkin ajoittanut edellisen 1800-luvun alkupuolelle ja jälkimmäisen rokokootyyliseksi sekä arvellut molempia tyynykankaiksi.
Vielä 1919 saatiin "Ett guld sidentäcke, enligt uppgift klosterarbete.", myöhempien kuvailutietojen mukaan "Päällinen keltaista silkkidamastia, jonka kasviaiheinen malli häviää tikkausmalliin. Ohut pumpulitoppaus. Vuori painettua harvaa pumpulikangasta, jossa kellertävä pohja ja musta-punainen vinoruutumalli. Reunoihin tikattu lehtien kietoma kolmiraitainen sauva. Keskellä tiheään tikatulla pohjalla on lehtien kietomat ristisauvat, joiden muodostamissa ruuduissa on nelilehtinen kukka."
Sikäli kuin tiedetään, Naantalin luostarissa valmistettiin vain kirkollisia tekstiilejä, mutta se ei ole estänyt liittämästä romanttisia mielikuvia maallisiin (ja paljon myöhempiin) tekstiileihin. Mutta 1967 museon kokoelmiin tuli jotain, joka ainakin jollain tavalla liittyy Naantalin luostariin. Tohtori Karin Spoofin 50-vuotissyntämäpäivälahjakseen vuonna 1930 saama seinätekstiili on "jäljennös Naantalin luostarissa kudotusta vaatteesta, jossa on kuusi ympyrää. Värit ovat kuitenkin toiset."
Esikuvana on mitä ilmeisimmin ollut Kansallismuseon kokoelmissa numerolla 1997:1 oleva, Naantalin luostarissa 1500-luvun alussa valmistettu seinävaate (C.A. Nordman: Finlands medeltida konsthantverk, s.107).
2 kommenttia:
Entä ne sukat? Perimätiedon mukaan birgittalaisnunnat opettivat kantapään tekemisen ja tämä taito pelasti myöhemmin koko kaupungin. Jos sanalla klosterarbete viitataan käsityötapaan, ei siihen, että työt olisi välttämättä tehty luostarissa?
Hyvä pointti. Siiiä tapauksessa sen voisi ajatella viittaavan kirjailuun jota noissa kaikissa on?
Lähetä kommentti