Põlva

Jälkimmäisellä Viron-matkalla yövyttiin kaikki yöt Põlvassa, joka on varmaan pienimpiä paikkakuntia, jossa on tullut majailtua. Tämä n. 6500 asukkaan kaupunki on kuitenkin neuvostovuosina perustetun maakunnan pääkaupunki.

Aika hiljaisia olivat pääkadun näkymät.

Sen varrella oli mm. muistokivi historian ensimmäiselle maininnalle Põlvasta vuonna 1452. Leonardo da Vincin synnyinvuosi, jos joku haluaa vertailukohtia hakea.

Löytyi myös (neuvostoaikainen) muistomerkki toisen maailmansodan uhreille...

ja Viron vapaussodan muistomerkki, ilmeisesti uudelleen pystytetty, nehän hävitettiin kaikki neuvostomiehityksen aikana.

Muistomerkin takaa pilkotti pitäjän päänähtävyys: Neitsyt Marialle nimetty kirkko 1400-luvun jälkipuoliskolta.

Kirkon sisustus on 1800-luvulta...

ja sisäseinien osalta kovasti maalin tarpeessa.

Virossa on muurattu ahkerasti nuoria neitoja seinien sisään, niin tiemmä tännekin, polvilleen torjumaan paholaista, ja siitä on koko paikkakin saanut nimen "polvi". Missä neito tarkalleen ottaen on, ei ole tietoa. Etuseinässä oli lupaava muhkura.

Kirkon kulmalla oli myös muistomerkki pappi, runoilija ja toimittaja Gustav Adolph Oldekopille (1755-1838), joka asui osan elämästään täällä.

Ja niin, olihan Põlvassa torikin, mikä toi elävästi mieleen mistä Turku on saanut nimensä.

Keskustan luonnonnähtävyys on tekojärvi, jonka komistuksena oli suihkulähde ja saarella öisin loistavat valot.

Yhteen kohtaan oli tehty myös hiekkainen uimaranta.

Näkymä takaisin kirkolle. Kuvan rantaravintolan terassi olikin harvoja paikkoja viettää aikaansa iltaisin. Sen lisäksi bongasimme yhden pizzerian, sekä yökerhon, joka oli tosin auki vain pe-la eli kokematta jäi.

Loppuun vielä hotellimme, Põlvan ainoa ja siten kaiketi paras, nimeltään Pesa eli "pesä".

 .