perjantai 31. joulukuuta 2010

Medieval handgonnes

Vuoden viimeisen postauksen aiheena taas kerran aseet, tällä kertaa Sean McLachlanin kirjassa Medieval Handgonnes, joka on julkaistu Ospreyn Weapon-sarjassa. Ensimmäiset mustaruutiaseet olivat tykkejä, mutta pian havaittiin mikä etu olisi sen kannettavalla versiolla, käsiaseella.

Mustaanruutiin tarvittiin kolmea komponenttia, joista ensimmäistä, puuhiiltä, saatiin useammastakin puulajista, mm. pajusta ja lehmuksesta. Rikkiä saatiin Euroopan kahdelta tuliperäiseltä seudulta, Sisiliasta ja Islannista. Kolmatta, salpietaria eli kalsium- tai kaliumnitraattia saatiin luonnosta keskiajalla vain Bengalista (!). Vaihtoehtoisesti sitä saatiin tunkiossa muhineesta eläinten ja ihmisten virtsasta, mikä lienee ollut keskiajan Euroopassa sen yleisin lähde. Erityisen haluttua kerrotaan olleen juoppojen virtsa, se kun sisälsi enemmän ammoniakkia, jonka tunkioiden bakteerit muunsivat nitraateiksi.

Varhaiset käsiaseet McLachlan jakaa kolmeen tyyppiin. Ensimmäiset mallit olivat hyvin lyhyitä, ja niihin liittyi pitkä puinen varsi, johon putki oli vartettu upottamalla se puuvarren uraan tai sitten upottamalla puuvarren pää putken perään valettuun sokkaan. Toinen tyyppi, hakapyssy (engl. hackbut), oli jo putkeltaan pitempi, putken jatkona oli pitkä metallinen tanko (tiller) ja putken etuosassa oli haka, jolla ase tuettiin linnanmuuriin tai taistelukentällä jonkinlaisen puisen suojan taakse. Kolmas tyyppi, arkebuusi (arquebus), muistutti jo tulevaa muskettia ja sotilaskivääriä puisine tukkeineen. Käyttöön tuli myös ensimmäinen laukaisemista helpottava lukkolaite, lunttulukko.

Kirjan lopussa McLachlan esittelee erinäisiä nykyaikana käsiaseiden replikoilla tehtyjä testiammuntoja. Läpäisyvoima näyttää olleen hyvä, sen sijaan kantama ja tarkkuus eivät liene olleet kehuttavia, mutta paranivat kuitenkin keskiajan loppua kohden lähinnä ruudin rakenteen parannusten vuoksi. Johtopäätös näyttää olevan, että esim. englantilaiset yhdistivät pitkäjousen paremman kantaman ja ampuma-aseiden läpäisyvoiman (lyhyillä matkoilla) pitämällä joukoissaan molempia aselajeja.

Käsiaseiden edut olivat joka tapauksessa aikalaisille ilmeisiä, sillä vaikka niitä saatettiin manata paholaisen keksintönä, jokainen sotapäällikkö, joka suinkin voi, hankki niitä itselleen, ja keksintö levisi nopeasti eri puolille Eurooppaa. Mielenkiintoista kyllä, paavikaan ei kieltänyt niiden käyttöä, toisin kuin varsijousen, jonka käyttö kristittyjä vastaan kiellettiin v. 1139 tai sitten ei.

Kirjassa on kiitettävästi valokuvia Euroopasta löydetyistä aseista kuin myös vähän harvemmin nähtyjä käsikirjoituskuvituksia. Colour pleittejä on vain kaksi, Gerry Embletonin piirtäminä, toinen kuvaa taistelua Konstantinopolin muureilla 1453, toinen hussilaisten vaunulinnan ympärillä käytyä aiemmin samalla vuosisadalla. Sen sijaan löytyy kaksi aukeamankokoista kuvasarjaa, joissa historianelävöittäjä ampuu replika-aseella, toisessa hakapyssyllä, toisessa arkebuusilla.

Näitä replikoita löytyy Suomestakin, muistan pari kesää sitten keskiaikapäivillä Turun linnan valleilla ammutun McLachlanin kuvailemalla ensimmäisen tyypin "handgonnella". Suomen vanhimmat säilyneet käsituliaseet, Vuoksen hakapyssyt, ovat lähinnä tuota McLachlanin toista tyyppiä.

torstai 30. joulukuuta 2010

Colosseum, osa III

Soprintendenza archeologica di Roman julkaisema opas The Valley of the Colosseum kertoo nimensä mukaisesti paitsi Colosseumin myös sen välittömän ympäristön nähtävyyksistä.

Näitä ovat Colosseumin itäpuolella sijainnut, keisari Domitianuksen rakennuttama Rooman suurin gladiaattorikoulu Ludus magnus, josta johti aikoinaan maananalainen käytävä Colosseumille.

Colosseumin länsipuolella taas sijaitsi aina 1930-luvulle asti kaksi jäännöstä, jotka tuolloin raivattiin Mussolinin tiesuunnitelmien tieltä. Ensimmäinen oli Colosseumille nimensä antaneen Neron kolossin jalusta, toinen suihkulähde nimeltään meta sudans.

Forum Romanumin suunnasta mukaan on otettu Venuksen ja Rooman kaksoistemppeli. Tässä Rooman ilmeisesti suurimmassa temppelissä jumalattarista Roma Aeterna katseli länteen forumillle päin, Venus Felix itään Colosseumille.

Erityisen seikkaperäisen kuvauksen saa kuitenkin Konstantinuksen riemukaari, jonka eri ajoilta peräisin olevat komponentit on kuvattu yksityiskohtaisesti.

Reilut 50-sivuista kirjasta saa Amazonista pelkkien postikulujen hinnalla.

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Diana 1/2010

Loppuvuodesta putkahti postiluukusta myös antiikkilehtialan uusin yrittäjä, "antiikin ja taiteen erikoisjulkaisu" Diana. Lehti on Glorian antiikkia selvästi "glossympi", painotus on selkeästi taiteessa, eikä lehden lopussa arvioida lukijoiden kaapinperukoilta löytyneitä kahvikuppeja.

Aiheet ovat ainakin varman päälle: vanhoja flaamilaismestareita, Firenzen renessanssia, Gardnerin posliinia ja japanilaisia puupiirroksia. Omasta mielestäni mielenkiintoisinta antia oli Marjatta Saksan artikkeli Francesco Hayesin maalauksesta Suudelma/Bacio ja sen merkityksestä Italian risorgimentolle. Japanilaista puupiirrostaidetta käsittelevästä Ralf Johanssonin artikkelista jäi mieleen termi shunga, jolla kuvagooglaamalla saa esiin, no, sanokaamme mielenkiintoisia piirroksia.

Aika näyttää riittääkö tulokkaalle markkinoita. Ainakin näytekappaleen ilmoitusmyynti oli onnistunut niin hyvin, että lehteä sai selata sivulle 13 asti ennen kuin pääsi edes sisällysluetteloon.

tiistai 28. joulukuuta 2010

Glorian antiikki 95 (10/2010)

Lehtikatsaus jatkuu. Vuoden viimeisessä Glorian antiikissa tunnelmoitiin odotetusti joululla antiikkimiljöissä. Esinepuolelta voi mainita runsaat listaukset loppuvuoden messujen ja huutokauppojen tarjonnasta.

Nostan kuitenkin esiin pari tänne Varsinais-Suomeen liittyvä aihetta. Kari-Paavo Kokki kirjoittaa nimittäin Muotokuva kertoo -sarjassa Erik Löfgrenin maalauksesta Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär. Kyseessä on se Eerikiä pää Kaarinan sylissä kuvaava maalaus, jonka Ateneum veti pois samoista syistä kuin Edelfeltin "Herjauksen". Nyt se on esillä Ateneumin kokoelmanäyttelyssä maaliskuun 14. päivään saakka. Turkuun se ei enää palaa, mutta mahdollisesti siitä maalataan kopio Turun linnaan.

Varsinais-Suomen maakuntamuseon edustajana ilahdutti, että Naantalin museo oli saanut kolmen aukeaman runsaasti kuvitetun artikkelin, aiheena Hiilolan talon joulunäyttely. Terveisiä vain Annelle, Marille ja Ritvalle sinne Naantaliin!

maanantai 27. joulukuuta 2010

Glorian antiikki 94 (9/2010)

Väliviikolla sopii käydä läpi syksyn mittaan kertynyttä lehtipinoa. Glorian antiikin 9/2010 teemana oli barokki jonka merkeissä kannessa poseeraa Reiska-kissa messinkisessä viininjäähdyttimessä.

Barokki ei ole mielityylini, mutta muutama mielenkiintoinen juttu lehdessä oli, mm. henkilökuvat Paimiossa syntyneestä taistelumaalari Hugo Backmanssonista, joka teki uransa pääasiassa Venäjällä, sekä Suomen rahapajan ensimäisestä kaivertajasta Carl Jahnista, joka valmisti myös reliefimuotokuvia ns. galvanoplastisella menetelmällä. Siinä metalliesine syntyy sähkövirran avulla metallisuolaliuoksessa.

Lehden parasta esineantia oli artikkeli talonpoikaisista lippaista, noista jokaisen museokokoelman perusesineistä. Kaukaisempaa kulttuuriperintöä edusti kuva-artikkeli Hagia Sofiasta.

tiistai 21. joulukuuta 2010

Kaarle-herttua on palannut Turkuun!


...ja taas on Klaus Flemingin pää höllässä. Pitkään asiasta vaikenemaan pakotettu blogistinne voi nyt riemuita julkisesti: Albert Edelfeltin maalaama Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista (1878) on palannut Turun linnaan, päälinnan sisäänkäynnin yläaulaan, taatusti turvallisen vitriinin suojaan.

Tutkija Henrik Swanljung kirjoitti maalauksesta Turun maakuntamuseon vuosikirjassa Aboa 1981 vuonna 1983. Edelfeltin esikuvina olivat mm. Jean-Paul Laurensin maalaus Itävallan yleisesikunta Marceaun ruumiin äärellä vuodelta 1877 sekä varsinkin Paul Delarochen teos Cromwell Kaarle I:n ruumiin ääressä vuodelta 1849 (alla).


Edelfeltin maalaus on hyvin ranskalainen, maalattiinhan se Pariisissa, ja lähes kaikki mallit olivat ranskalaisia. Arkunkantta pitelevän vaalean pojan mallina oli kuitenkin nuori suomalaistaiteilija Aukusti Uotila, ja Kaarle-herttuan näköisyyttä Edelfelt haki Kaarlea kuninkaana esittävistä mitaleista.

Taulun tapahtumapaikaksi sanotaan Turun linnan Sturenkirkkoa. Paikka oli Edelfeltin aikana täynnä viljasäkkejä, joten on vaikea sanoa, saiko hän siitä oikein mitään käsitystä, esim. maalauksessa näkyvää ikkunaahan ei oviseinällä ole. Esikuvana on voinut paljolti olla myös Pariisin Clunyn museon (nyk. Musée National du Moyen Age) kappeli. Kirkollisen esineistön esikuvat Edelfelt joka tapauksessa hahmotteli Clunyssä tekemiensä luonnosten pohjalta. Henkilöiden puvut ja vaatetus vuokrattiin pariisilaisista vaatetusliikkeistä.

Olipa ylöspano miten ranskalainen hyvänsä, tapahtumat liittyivät Suomen historian keskeiseen käännekohtaan, dramaattiseen taisteluun vallanperimyksestä Kaarle-herttuan ja hänen veljenpoikansa, Ruotsin ja Puolan kuninkaan Sigismundin välillä. Sigismundia kannattanut Klaus Fleming on kuollut ja Turun linna antaunut piirityksen jälkeen herttuan joukoille syyskuussa 1597. Flemingin pakoa epäillyt Kaarle avauttaa arkun varmistaaksen vastustajansa kuoleman, ja pilkkaa tätä sanomalla: "Jos nyt eläisit, ei pääsi olisi kovin lujassa." Vainajan leski vastaa uhmakkaasti: "Jos minun autuas miesvainajani eläisi, ei teidän armonne olisi koskaan päässyt tänne."

Maalaus asetettiin esille Turun linnan juhlakerroksen Kuninkaansaliin vuonna 1961 päälinnan avautuessa restauroinnin jälkeen yleisölle. Ateneum vaati teoksen takaisin vedoten teostensa näyttelyolosuhteiden tiukentuneisiin määräyksiin. Nuo määräykset on täytetty uudella vitriiniratkaisulla, joten: tervetuloa takaisin Turkuun, Kaarle-herttua ja Klaus Fleming!

EDIT: Lehdistötilaisuudessa esitetty kuvaelma (kts. kommentti alla) valokuvaajamme Martti Puhakan ikuistamana.



Muut kuvat: Wikimedia commons

lauantai 18. joulukuuta 2010

Forum Romanum, osa IV

Forumin itäpäädyn massiivisin jäänne on Konstantinuksen ja Maxentiuksen basilika, tässä Palatinukselta nähtynä. Edessä vasemmalla osia vestaalien talosta, oikealla vastapäätä basilikaa Porticus Margaritaria, joka toimi helmi-, jalokivi- ja korukauppiaiden liiketilana. Nimi tuli latinan helmeä merkitsevästä sanasta margarita.


Basilika rakennettiin suurimmalta osin keisari Maxentiuksen aikana. Hänen osakseen tuli kuitenkin hävitä ratkaiseva taistelu Konstantinus Suurta vastaan Milvianuksen sillalla. Rakennuksesta on jäljellä sen pohjoisin kolmannes, loput tuhoutuivat ilmeisesti v. 847 maanjäristyksessä.


Jäljelläolevaa osaa on tuettu vaijerein.


Kasettikatto nykyisellään, koristelusta riisuttuna.


Keskimmäisen holvin apsis.


Kasetit ovat tällä kohtaa näemmä kuusi-, eivät kahdeksankulmaisia.


Muilta osin basilikasta on jäljellä, no, eipä paljoakaan.


Rooman vuoden 1960 olympialaisten painiotteluja järjestettiin Wikipedian mukaan täällä. On siinä tanner pölissyt.


Basilikan länsipäädyssä oli aikoinaan myös apsis ja sinne sijoitettuna Konstantinuksen 12 metriä korkea patsas. Veistos oli akroliittinen, ts. tehty sekä puusta että marmorista. Marmoriosat ovat nykyään esillä Capitol-kukkulalla Palazzo dei Conservatorin pihalla.



Basilikan naapurissa on Santa Francesca Romanan kirkko.


Tässä kirkko Palatinukselta nähtynä. Samaisessa rakennuskompleksissa on pieni Antiquarium Forense -museo forumilta löytyneille esineille, sekä...


...Venuksen ja Rooman temppelin rauniot, tässä Colosseumilta päin nähtynä.


Viimeinen kohde ennen Palatinukselle kapuamista on Tituksen riemukaari.


Riemukaari idästä päin. Tässä yksikaarisessa mallissa on jotain periroomalaista.


SENATVS·POPVLVSQVE·ROMANVS, "Senaatti ja Rooman kansa". SPQR-lyhenteellä merkitään yhä Rooman kaupungin omaisuus viemärinkansia myöten.


Kaari pystytettiin juutalaissodassa saadun voiton muistoksi ja sen kuvituksena on Jerusalemin ryöstössä saadun saaliin esittely triumfikulkueessa.



Ylemmän kuvan 7-haaraisen kynttelikön, menorahin, Wikipedia tietää olleen mallina Israelin valtion vaakunalle.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Forum Romanum, osa III

Takaisin forumin keskiosiin, tässä vielä yksi näkymä curiaan ja sen takana olevaan kirkkoon.


Antoninuksen ja Faustinan temppelin pylväikkö on säilynyt osana San Lorenzo in Mirandan kirkkoa. Temppeli oli omistettu keisari Antoninus Piukselle ja hänen vaimolleen Faustinalle. Etualan kivet ovat kuuluneet Regiaan, Rooman ylipapin Pontifex Maximuksen virkataloon.


Castorin ja Polluxin temppelin kolme pilaria. Nämä myös dioskuureina tunnetut Zeuksen kaksospojat auttoivat roomalaiset voittoon Regillusjärven taistelussa joskus v. 500 eKr. jälkeen ja ilmestyivät sitten yhtä ihmeellisesti forumille kertomaan voitosta. Temppelihän siihen piti tehdä, tämä nyt näkyvä on tosin vasta v. 6 jKr.


Vestan temppeli oli pyöreä ja siellä palavan ikuisen tulen vartiointi oli Vestan neitsyiden eli vestaalien tehtävä. Virkaan tultiin jo lapsina ja palvelus (ja neitsyys!) kesti 30 vuotta: 10 vuotta opeteltiin tehtäviä, 10 vuotta hoidettiin niitä ja viimeiset 10 vuotta opetettiin seuraajia. Uran päätyttä vestaalilla oli lupa avioitua.


Kuusi vestaalia asuivat heille varatussa talossa. Kuva on Palatinukselta. Vestaalien talo altaineen on etualalla. Veistokset ovat ehkä samoja, joiden löytymistä italialainen arkeologi Rodolfo Lanciani oli todistamassa.


Talo, kuten muutenkin suuri osa forumia, on yleisöltä suljettu. Kuvassa näkyvät myös curia, Basilica Aemilia sekä Antoninuksen ja Faustinan temppeli. Puiden alla vinottain muihin rakenteisiin nähden on Regia.

Vielä yksi kohde forumin keskiosista, Romuluksen tenppeli, joka yhdessä Vespasianuksen forumiin kuuluneen kirjaston kanssa muodostaa nyt Santi Cosma e Damianon kirkon. Keisari Maxentius omisti pyöreän temppelin pojalleen Valerius Romulukselle. Kaksosveljet Kosmas ja Damianus tunnetaan lääkäreiden ja apteekkareiden suojeluspyhimyksinä.


Tämäkin rakennus näkyy paremmin Palatinukselta otetussa kuvassa. Mahdollisesti kirkko pyhitettiin veljeksille vastapainoksi forumilla olleelle toiselle kaksosveljesten pyhätölle, pakanalliselle Castorin ja Polluxin temppelille. Kirkon seudusta tuli joka tapauksessa Rooman lääkäreiden kokoontumispaikka.


Hyvä kartta forumin länsi- ja keskiosista löytyy vaikkapa täältä.

torstai 16. joulukuuta 2010

Forum Romanum, osa II

Forumin länsipäähän päästäkseen piti kiertää Via Sacran toista haaraa, tässä näkymiä siltä. Kuvassa näkyvät kolme pilaria on kaikki mitä on jäljellä Castorin ja Polluxin temppelistä. Taustalla myös jäänne Vestan pyörötemppelistä ja Palatinuksella kohoavista rakennuksista.


Etualalla vasemmalla (katoksen suojaama rakennelma) on paikka, jossa Caesarin ruumis poltettiin ja jolle Octavianus rakennutti muistoksi tämän nimeä kantavan temppelin.


Arkeologiset tutkimukset Forumilla jatkuvat yhä, kuten näkyy. Pylväs ja sen takana näkyvär rakennelmat ovat osa Caesarin rakennuttamaa Basilica Juliaa, jossa kokoontui nelikamarinen oikeusistuin, kussakin kamarissa 45 tuomaria.


Länsipäässä kohoavat Saturnuksen temppelin jäänteet ovat yksi suurimmista säilyneistä kokonaisuuksista. Saturnuksen kunniaksi vietettyjä keskitalven juhlia on verrattu meidän jouluumme, mutta meiningiltään saturnalia vastasi pikemminkin pikkujouluja...


 Tässä rakennelma hieman toisesta kuvakulmasta, takana oikealla Dii Consentesin portiikki.


Vespasianuksen ja Tituksen temppeli, taustanaan Tabularium.


Ja tässä taas hieman eri kulmasta. Vielä 1700-luvun piirroksissa pylväskolmikko on hautautuneena lähes kapiteeleihinsa saakka.


Lähikuva alaosasta. Kuten näkyy, suuri osa forumia on aidattu kävijoiden ulottumattomiin raunioiden suojelemiseksi.


Näkymä forumille päin, edessä vasemmalla Rostran jäänteitä. Täällä mm. Marcus Antonius piti kuuluisan puheensa (joka Marlon Brandon tulkitsemana löytyy täältä) Caesarin muistoksi v. 44 eKr. ja tänne tuotiin Ciceron pää ja käsi seuraavana vuonna (Rooma-sarjaa seuranneille jäi Ciceron teloitus varmasti mieleen). Rostran takana Fokaksen pylväs ja forumin pääaukio.


Länsipäädyn vaikuttavin jäänne on kuitenkin Septimius Severuksen riemukaari. Takana oikealla curia ja vasemmalla Santi Luca e Martinan kirkko.


Riemukaari on kuuluisa esimerkki damnatio memoriaesta, "muistin kiroamisesta". Severuksen pojan Caracallan surmattua veljensä Getan hän poistatti tämän nimen muistomerkistä. Tämän kuten muidenkaan forumin alueen riemukaarten alitse ei yleisöllä enää ole asiaa.




keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Forum Romanum, osa I

Aika autiolta näytti tämä Rooman maailmanvallan keskus ensinäkemältä. Jos olen oikein karttoja lukenut, etualalla on Nervan forumin, oikealla Julius Caesarin forumin vähäisiä jäänteitä. Taaempana näyttää olevan ehjempikin rakennus, suunta siis sinne.


Matkalla joutuu kiertämään Basilica Aemilian rauniot, joiden lattiakivissä on kuulemma säilynyt sulaneita kolikoita vuodelta 410, jolloin gootit polttivat basilikan.


Tie kääntyy Via Sacralle, antiikin Rooman pääkadulle. Oikealla näkyy Septimius Severuksen riemukaari, vasemmalla Fokaksen pylväs, Forumin nuorin rakennelma, v. 608 jKr ja sen takana Saturnuksen temppelin pylväikkö. Keskellä oleva matala tiilirakennelma on puhujakoroke Rostra, sen takana Vespasianuksen ja Tituksen temppelin kolme pylvästä ja niiden takana Capitoliumilla oleva Rooman kaupungintalo, Palazzo Senatorio. Sen alaosa on antiikinaikainen Rooman valtionarkisto, Tabularium.


Via Sacra! Kulunut on sen kiveys, niin Rooman voitot kuin tappiotkin todistanut...


Matkaoppaiden mukaan curia on melkein aina suljettuna, vaan eipä ollut kesällä 2010. Rakennus on korkea ja koruton kuten näkyy.


Lattian mosaiikki on kuitenkin hienosti ennallistettu. Tälle lattialle ei Caesarin veri kuitenkaan vuotanut. Senaatti piti murhan tapahtuma-aikana istuntojaan Pompeiuksen teatterissa.


Täällä pitivät aikoinaan istuntojaan 300 senaattoria. Nyt tiloissa on näytteillä antiikin ajan veistoksia.


Porfyyrista veistetty päätön keisari lienee joko Trajanus tai Hadrianus.

.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...