Usein on ihmetyttänyt, miten monet Roomasta löytyneet antiikin artefaktit on kaivettu esiin viinitarhoista, tai kuinka paimenpoikien kerrotaan löytäneen palatsien raunioita putoilemalla niihin. Vasta luettuani taidehistorioitsija Richard Krautheimerin kirjan Rome: Profile of a City 312-1308 (1980) minulle meni jakeluun, miksi.Rooma oli antiikin aikana miljoonakaupunki, jonka väkimäärä romahti keskiajan alussa murto-osaan entisestään. Jäljelle jäänyt asutus (abitato) kyyhötti Tiberin rannassa ja suurin osa Aurelianuksen muurien sisäpuolista aluetta jäi asumattomaksi (disabitato). Jopa Capitolium ja Forum Romanum olivat syrjäkulmia. Vaikka asutus laajenikin taas ajan mittaan, säilyi tilanne periaatteessa samana siihen asti kun Roomasta tuli Italian pääkaupunki v. 1870. Krautheimerin kirjassa on häkellyttäviä kuvia 1800-luvun lopulta, joissa disabitato rehottaa vielä mm. Colosseumin kulmilla.
Kirja käsittelee keskiajan Roomaa ja on painottunut taidehistoriaan, joten suurelta osin kyse on kirkoista ja niiden arkkitehtuurista. Oikeastaan vasta teoksen jälkipuoliskolla käsitellään kaupunkikuvaa yleensä ja sen kehitystä. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että antiikin Rooman lisäksi myös keskiajan Rooma on (kirkkoja lukuun ottamatta) suurimmaksi osaksi hävinnyt. Kartat ovat melko onnettomia, ja kun vielä kirja itse on melkoinen järkäle, ei sitä ainakaan Rooman matkalle kannata raahata mukaan. Hyvää taustalukemista se kyllä on, ja kansikuvana on hienoin tuntemani Pantheon-kuva, Giovanni Paninin maalaus n. v. 1734.
Kirjoittajasta on Wikipedian elämäkerrassa mielenkiintoinen tieto: natsien juutalaisvainoja paennut Krautheimer palveli sodan aikana USA:n tiedustelupalvelu OSS:ssa, jossa hän analysoi Rooman ilmakuvia suojellakseen historiallisia monumentteja pommituksilta. Siitä taas tulee tietysti mieleen useasti lainattu tuntemattoman jenkkisotilaan toteamus v. 1944 hänen nähtyään Colosseumin rauniot: "Onpas meidän pommarit tehneet täällä pahaa jälkeä!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti