Matkalla joutuu kiertämään Basilica Aemilian rauniot, joiden lattiakivissä on kuulemma säilynyt sulaneita kolikoita vuodelta 410, jolloin gootit polttivat basilikan.
Tie kääntyy Via Sacralle, antiikin Rooman pääkadulle. Oikealla näkyy Septimius Severuksen riemukaari, vasemmalla Fokaksen pylväs, Forumin nuorin rakennelma, v. 608 jKr ja sen takana Saturnuksen temppelin pylväikkö. Keskellä oleva matala tiilirakennelma on puhujakoroke Rostra, sen takana Vespasianuksen ja Tituksen temppelin kolme pylvästä ja niiden takana Capitoliumilla oleva Rooman kaupungintalo, Palazzo Senatorio. Sen alaosa on antiikinaikainen Rooman valtionarkisto, Tabularium.
Via Sacra! Kulunut on sen kiveys, niin Rooman voitot kuin tappiotkin todistanut...
Matkaoppaiden mukaan curia on melkein aina suljettuna, vaan eipä ollut kesällä 2010. Rakennus on korkea ja koruton kuten näkyy.
Porfyyrista veistetty päätön keisari lienee joko Trajanus tai Hadrianus.
2 kommenttia:
Fokas-nimisestä Bysantin keisarista on lyhyt artikkeli myös suomenkielisessä Wikipediassa, mutta varsinainen aiheeni on hänen nimensä taivuttaminen. S-kirjaimeen päättyvien sanojen taivuttaminen ei suomessa ole ihan helppoa, ja kun vielä erisnimet usein taipuvat eri tavalla kuin yleisnimet, taivutusvirheen mahdollisuus on suuri.
S-päätteisiä substantiiveja voi taivuttaa kolmella tavalla: edeltävän vokaalin pidennyksellä, kse-taivutuksella tai si-taivutuksella. Käytän tässä esimerkkinä genetiiviä (jonka kaikki viron kurssinsa käyneet tietävät suomen ja viron substantiivien taivutuksen perustaksi).
Yleisnimet taipuvat joko pidentämällä edeltävä vokaali tai kse-taivutuksen avulla:
- lammas > lampaan, ei lammaksen tai lammasin
- kuningas > kuninkaan tai kuningaksen ei kuningasin
- katos > katoksen ei katoon tai katosin
Erisnimien kohdalla oikea taivutusmuoto onkin vaikeampi juttu. Suomenkieliset nimet taipuvat joko vokaalin pidennyksen tai kse-taivutuksen avulla. Esim. sukunimi Kallas voi saada genetiivissä muodon Kaltaan tai Kallaksen, käytettävä muoto on varmistettava mikä mahdollista henkilöltä itseltään.
Ruotsinkieliset ihmisten nimet esim. Bonäs taipuvat useimmiten muotoon Bonään tai Bonäsin, harvemmin muotoon Bonäksen (muista lausua o u:na). Jälleen kerran käytettävä muoto olisi syytä varmistaa henkilöltä itseltään. Ruotsinkieliset paikan nimet, esim. Bonäs taipuvat useimmiten muotoon Bonäsin, esim. Bonäsin kartano (kartano, joka sijaitsee Bonäs-nimisessä paikassa)
Entäs sitten antiikin nimet, esim. Vergilius tai edellä mainittu Fokas? Ensimmäinen nimi on latinaa, jälkimmäinen kreikkaa. Perinteinen latinan taivutuksen mukainen muoto on Vergiliaan, nykyisin tosin tapaa usein myös muotoa Vergiliuksen. Muoto Vergiliusin ei käy.
Kreikkalaisissa nimissä käytetään joko vokaalin pidennystä, esim. Damokleen miekka, tai si-taivutusta, siis p.o. Fokasin pylväs, ei Fokaksen pylväs. No, Wikipediassa saattaa olla joitain virheitä...
"Fokaksen" tosiaan särähtää korvaan, mutta minulle kelpaisi myös "Fokaan". :-)
Suomenkielinen F:n pylvään wikiartikkeli on aika niukka mm. sen suhteen, miksi pylväs pystytettiin. Englanninkielinen vihjaa, että se olisi ollut kiitos Pantheonin lahjoittamisesta kirkon käyttöön. Pantheon oli muuten Rooman ensimmäinen kirkoksi vihitty pakanatemppeli. Siihen asti oli mieluummin rakennettu uusi rakennus basilikapohjalta, toki useimmiten vanhoista materiaaleista (kierrätetty oli F:n pylväskin). Imperiumin itäosissa temppeleitä oli kierrätetty kokonaisina jo aiemmin, mutta kenties Roomassa "vanhan uskonnon" pääpaikkana oltiin tässä suhteessa tiukempia pitempään.
Lähetä kommentti