Vuoteen 1583 mennessä olivat niin Juhana kuin Iivanakin valmiita jos ei nyt rauhaan niin ainakin aselepoon. Puolan ja Venäjän välille rauha oli solmittu edellisenä vuonna. Rauhaa hieromaan kokoonnuttiin Narvan lähelle Pljussajoelle. Kumpikaan delegaatio ei suostunut poistumaan teltastaan, joten teltat pystytettiin uudestaan toistensa viereen ja väliin asetettiin pöytä, jonka yli neuvotteluja voitiin käydä. Välirauha saatiin aikaiseksi, mutta tulenarassa tilanteessa neuvotteluja jatkettiin Pljussajoella myöhemminkin. Pontus de la Gardie hukkui Narvajokeen paluumatkalla tallaisesta palaverista vuonna 1585.
Turun linnan kirjurintuvassa on säilynyt muistoja noilta ajoilta. Vuonna 1584 Pontus de la Gardien hovijunkkarit Nicolaus Sabell, Johan von Ungern ja veljekset Moritz ja Bernt Taube kirjoittivat nimensä huoneen seinälle odotellessaan pääsyä rauhanneuvotteluihin.
Pohjoisille rajaseuduille ei rauhaa tullut. Savolaiset taistelivat Aunuksen karjalaisia vastaan, pohjalaiset Vienan karjalaisia. Kostoiskuja tehtiin pitkin pohjoisen suuria vesiväyliä, Oulu- ja Kemijokia. Tawaststjerna keksi verrata näitä partioretkiä Pohjois-Amerikan "indiaanien" sotaretkiin ja väistämättä jotain samansuuntaisia mielikuvia näistä pohjoisen pallonpuoliskon metsävyöhykkeen yhteenotoista syntyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti