lauantai 8. toukokuuta 2010

Asekehityksen suuri vuosisata

Jatketaan hieman pyssyjorinoita naislukijoiden ikävystymisen uhallakin! :-)

Leijona ja kotka olisi toki ollut hyvä näyttely esitellä 1800-luvun nopeaa asekehitystä laajemminkin, mutta valitettavasti kokoelmamme ovat tässä suhteessa melko niukat. Kun vuoden 2005 Ase miestä myöten -erikoisnäyttelyssä esiteltiin aseiden kehityskaarta, jouduttiin monia tärkeitä asetyyppejä lainaamaan yksityiskokoelmista. Sotilaskäytössä olleista ns. neulakivääreistä meiltä löytyy vain venäläinen Carle M1867, mutta sekin on lainassa Forum Marinumin perusnäyttelyssä. Neulakivääreistä puheen ollen oli Arma 2010 -messuilla tilaisuus käpälöidä niistä yhtä tunnetuinta, ranskalaista Chassepot M1866:tta. Hintapyyntö: 1500 €.

1800-luvun kehitystä voisi havainnollistaa sillä että vuosisadan alun sodat, Suomen sota mukaan lukien, käytiin piilukkomusketein, joiden toimintaperiaate ei sanottavasti ollut muuttunut vuosisatoihin. Ase ladattiin suusta kaatamalla piippuun ensin ruutia ja sullomalla sitten kuula perään, ja laukaistiin sytyttämällä sankkiruuti piipun takaosassa, josta se piippuun porattua reikää myöten sytytti varsinaisen panoksen. Keskiajalla ja uuden ajan alussa sankkiruuti sytytettiin hehkuvalla luntulla, myöhemmin iskemällä kipinä piikivellä.

1800-luvun loppuun mennessä oli kehitetty modernien tuliaseiden perusta yhdistämällä kartiomainen luoti, metallihylsy, nalli ja savuton ruuti. Keksinnön kumouksellisuutta havainnollistaa hyvin se, että Suomen aselain mukaan kaikki vuoden 1890 jälkeen valmistetut toimintakuntoiset aseet ovat luvanvaraisia - siis jopa 120 vuotta vanhat aseet. Sitäkin vanhemmat ns. mustaruutiaseet ovat luvanvaraisia, jos nillä harrastetaan ammuntaa.

Lopuksi vielä häpeilemätöntä mainontaa: Ase miestä myöten -näyttelyn yksityiskokoelmien aseet kuvattiin ja koottiin vuonna 2008 kirjaksi Drillinki ja pystykorva. Painos on tiemmä varastosta loppunut, mutta näin sitä tässä vielä taannoin pari kappaletta Turun linnan museokauppa Fataburissa, ja saattaapa sitä joku onnekas vielä muualtakin löytää.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tuo "ase miestä myöten" -näyttely oli mielenkiintoinen. Erityisen mielenkiintoista allekirjoittaneelle oli nähdä yksi Suomesta löytyneistä hakapyssyistä. Se oli paljon isompi,kuin olin kuvitellut. Historiaa käsittelevissä julkaisuissa säännöllisesti unohdetaan esittää mitään mittakaavaa kuvatuille esineille. Toinen typeryys ko. aseen kuvan julkaisussa oli Seppo Suvannon toimittaman Suomen historia 2 kirjan keskiajan aseistusta käsittelevässä artikkelissa se, että valokuva tästä aseesta oli painettu ylösalaisin. Eli hakapyssyjen haat olivat piipun yläpuolella, kuin jotkin järjettömän kokoiset "tähtäimet". Kolmas tässä asiassa ärsyttävä tekijä oli, että yllä mainitun kirjan "keskiajan aseita" käsittelevä artikkeli oli yhden sivun mittainen, joka alkoi listaamalla miekat ja hilparit, sen enempää niistä kertomatta. Sitten käsiteltiin jousia ja jalkajousia, kunnes päästiin sitten "asiaan" ja yli puolet artikkelista käsitteli tuliaseita. Sinänsä merkittävä historiallinen keksintö ei kuitenkaan vielä keskiajalla ollut mitenkään ratkaiseva sodankäynnissä, joten väittäisin sen ylikorostuneen artikkelissa.

Sama ongelma oli myös "ase miestä myöten" -näyttelyssä. Se käsitteli yksinomaan ampuma-aseiden historiaa. Lyömä-, heitto, ja teräaseet oli jätetty kylmästi pois. Tämä ei käynyt mitenkään ilmi näyttelyn nimestä tai esittelystä ja itse olin vähän pettynyt. Mikäli tarkoituksena oli rajata aseistus Suomessa käytettyyn, olisi edes puukko kuulunut siihen paremmin kuin se m-16 kivääri.

Hyväri

Kari kirjoitti...

Kun sain suunnitellakseni "aseiden kehityskaaren" tähän näyttelyyn, tulivat nuo Vuoksen pohjasta löytyneet puolentusinaa hakapyssyä ensimmäisenä mieleeni, onneksi sitten saimmekin niistä yhden.

Näyttelyn nimi ei alunperin viitannut ampuma-aseisiin ensinkään! Se oli mukaelma sanonnasta "miekka miestä myöten", mikä viittasi tapaan lyhentää (enemmänkin puvun lisukkeina käytettyjen) miekkojen terät ja tupet kantajansa pituuteen paremmin sopiviksi.

Ehkäpä tuosta nimiasiasta on syytä ottaa opikseen. Meille tekijöille oli niin itsestään selvää että aihe rajattiin ampuma-aseisiin että emme tulleet nimeä tuolta kannalta varmaan edes ajatelleeksi. Suomeen emme myöskään rajautuneet mm. siksi että metsästysaseissa oli niin paljon hienoja Länsi- ja Keski-Eurooppalaisia aseita.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...