Jos oli Tawaststjerna paikoin uuvuttavaa luettavaa, niin Timothy Brookin kirja Vermeer's Hat: The Seventeenth Century and the Dawn of the Global World sen sijaan oli oikea page turner. Viisi Jan Vermeerin maalausta, kaksi muuta 1600-luvun hollantilaista maalausta ja delftiläinen keramiikkavati muodostavat kehyskertomuksen, jonka ympärille kanadalaishistorioitsija on kutonut koko joukon kiehtovia tarinoita 1600-luvun globalisaatiosta. Suuret löytöretket olivat takana, nyt oli vuorossa "toisen polven kontaktien" kausi, jolloin maailman kauppareitit muotoutuivat ja maailmankartta täydentyi hitaasti mutta varmasti merenkulkijoiden tuodessa retkiltään yhä uusia tiedonmuruja kartografeille. Vermeerin ajan Hollanti olikin todellinen globalisaation veturi, erityisesti kuuluisan Itä-Intian kauppakomppaniansa (Vereenigde Oost-Indische Compagnie eli VOC) ansiosta.
Materiaalisen kulttuuriperinnön parissä työskentelevänä ei voi kuin ihailla miten mielenkiintoisesti Brook pystyy kietomaan yhteen kauppatavarat ja ihmiskohtalot. Upseerin huopahatun majavankarva, kolikoiden hopea, hollantilaiskotien kiinalaisposliini ja piippumiesten tupakka tuotiin toiselta puolen maapalloa, merta ja kilpailijoiden kaapparilaivoja uhmaten. Brookin erikoisalaa on Kiinan historia, joten jesuiittojen, tupakan ja hopean vaikutus Ming-dynastian Kiinaan saavat reilun osuuden teoksesta. Ruotsin oman Itä-Intian kauppakomppanian posliinia (tosin seuraavalta vuosisadalta) on museossamme runsaasti ja hopeaesineiden raaka-aineesta ainakin osan täytyy olla Perun varakuningaskunnan kaivoksilta. Perun (tai oikeammin Bolivian) hopeaa esiteltiin taannoin Aboa Vetus & Ars Novan näyttelyssä.
Brookin motiivina on luonnollisesti ollut globalisaation ymmärtäminen ja tulkitseminen ilmiönä. Lainataan häntä itseään: If we can see that the history of any one place links us to all places, and ultimately to the history of the entire world, then there is no part of the past (...) that is not our collective heritage. Tästä olen samaa mieltä.
2 kommenttia:
Hmm, en nyt ihan ymmärtänyt lopun sitaattia. Ettei siitä olisi unohtunut sana "not"?
Ei ole, kyllä se siinä on, luepa tarkemmin: "then there is no part of the past that is not our collective heritage".
Lähetä kommentti