perjantai 7. helmikuuta 2025

Sumatraa pommittamassa

Angus Konstam - Edouard A. Groult: Sumatra 1944–45: The British Pacific Fleet's oil campaign in the Dutch East Indies, Osprey Air Campaign 45 (2024).

Ospreyn merisotahistoriallisessa Fleet-sarjassa on jo aiemmin käsitelty brittilaivaston osallistumista Tyynenmeren sodan loppuvaiheisiin. Tässä ilmasotahistoriallisen sarjan osassa keskitytään tapahtumiin ennen siirtymistä Tyynellemerelle, siis Intian valtameren operaatioihin.

Brittilaivasto oli japanilaisten käsissä talvella 1941-42 kokemansa selkäsaunan seurauksena joutunut pakenemaan aina Afrikan itärannikolle saakka, ja sieltä Ceylonille (nyk. Sri Lanka) palattuaan viettänyt hiljaiseloa aina vuoden 1944 alkupuolelle saakka. Siihen mennessä taistelut Atlantin ja Välimeren herruudesta oli voitettu, ja laivoja, erityisesti lentotukialuksia, voitiin siirtää itään.

Amerikkalaiset olivat sillä välin kehittäneet tukialussodankäynnin niin pitkälle, että Royal Navyn oli saatava lisäoppia kelvatakseen taistelemaan liittolaisensa rinnalle. Amerikkalaiset lähettivätkin Intian valtamerelle lentotukialus USS Saratogan, jonka opastamaan alettiin harjoitella ilmaiskuja sotilaskohteisiin valtavalla, Andamaanien ja Nikobaarien saaristosta Sumatraan ja aina Jaavalle asti ulottuvalla vyöhykkeellä. Amerikkalaista oli suurelta osin myös lentokalusto. Brittikoneiden lisäksi oli käytössä amerikkalaisia Hellcat- ja Corsair-hävittäjiä sekä Avenger-pommittaja.

Filippiinienmeren (kesäkuu 1944) ja Leytenlahden (saman vuoden lokakuu) taisteluissa Japanin päälaivasto tuhoutui niin perusteellisesti, että sen rippeet vetäytyivät siihen asti tukikohtana pitämästään Singaporesta Okinawalle. Kun merireitti Kaakkois-Aasiasta Japanin kotisaarille oli käytännössä poikki, oli kyseenalaista, kannattiko Sumatran öljynjalostamoja enää tuhota, Yhtä kaikki näin tehtiin, ja Sumatran itärannikolla Palembangissa sijaitsevan jalostamot tuhottiin kahdessa ilmaiskussa tammikuussa 1945. British Pacific Fleet suuntasi tämän jälkeen täysinoppineena tukialusosastona Australian kautta Tyynellemerelle, British East India Fleetin jäädessä tukemaan kansainyhteisön joukkojen etenemistä Burmassa.

Voimasuhteet olivat jo kääntyneet liittoutuneiden hyväksi, eikä Japanin sotavoimista ollut entisenlaista vastusta, mutta esim. Palembangin turvana oli sulkupalloja, runsaasti it-tykistöä sekä hävittäjiä. Tappioitta eivät hyökkääjät selvinneet, mutta milloin kohteena oli satama tai muu rannikon kohde, sijoitettiin sen edustalle aina sukellusvene noukkimaan alasammutut lentäjät talteen. Japanilaisten vangiksi joutuminen merkitsi useimmiten hengenmenoa.

Angus Konstamilta ilmestyy vähän väliä jotain meriaiheista Ospreyn julkaisuihin, ja kiire näkyy.  Sivulla 58 Corsaisit ja Avengerit menevät iloisesti sekaisin - kolmen hengen miehistö oli vain jälkimmäisissä.

sunnuntai 2. helmikuuta 2025

Syyskuu 2024 Raunistulassa

Flaneur ja flaneuse joutuivat syyskuun 2024 ajaksi evakkoon taloyhtiön remontin tieltä, ja väistötilaksi valikoitui sijaintinsa ja hyvien kulkuyhteyksiensä vuoksi Forenomin 2 hengen huone Virusmäentieltä Raunistulasta, palaneen talon paikalle muutama vuosi sitten rakennettu. Ei tosin tämä kadunvarren vaaleanpunainen talo...


vaan tämä taaempi keltainen. Modernia räystäätöntä arkkitehtuuria, jonka kuuli sateella veden roimiessa ikkunaan. Tummassa rakennuksessa oikealla oli sauna, hyväksi havaittu.


Kämpässä ei sinänsä moittimista ollut, hiljaista ja rauhallista oli vaikka Tampereentien liikenne pauhasi melkeinpä vieressä. Kaikki tarpeellinen löytyi, joskin tiskikoneen korjaus vei viikon ja onnistui vasta kun itse soitti huoltoyhtiöön.


Aivan vanhan Raunistulan keskustassa oltiin myös, heti kulman takana kylän vanhat kantatalot, Vätti...

ja Konsa, jonka navetta kuvassa. Navetassa sijaitseva ravintola oli valitettavasti remontissa 2024. Kylän kolmas talo, Lonttinen, on hävinnyt.


Näiden vieressä oli myös työväenyhdistys Tarmon maineikas talo, josta tuntuu olevan mahdotonta saada suoraa kuvaa.


Forenomin vieressä oli tämä kulmatontin vanha kauppa, joka on päässyt sarjakuva-albumiinkin 1900-luvun lopussa.


Virusmäentien varressa on ollut koko joukko kauppoja ja yrityksiä, kuten virvoitusjuomatehdas Samos.


Luonnonnähtävyytenä voi pitää Konsankalliota...


jonne kiivettiin katsomaan auringonlaskua.


Jonkinlainen luonnonnähtävyys oli myös hieman kauempana oleva Kukonvahan kivirykelmä.

Virusmäentien varrelta asutus on noussut ylös kalliolle, mutkitteleville ja hiekkaisille Murtomaantielle ja Kukonvahantielle.


Murtomaantiellä on mm. koristemaalari (ja rahanväärentäjä) Erik Tuomen (1900-1972), "Raunistulan Remprantin", synnyinkoti. Kakolaankin päätyneen Tuomen seteleitä kehui kuuleman mukaan itse Suomen pankin pääjohtaja Risto Ryti paremmiksi kuin alkuperäisiä.

Murtomaantiellä kulkijoita ilahduttaa myös Simo Heleniuksen veistostaide.


Kallion juurella Konsantiellä taas on tutkimusmatkailija, kielitieteilijä ja diplomaatti G.J. Ramstedtin (1873-1950) ja tämän veljen, musiikkimies "Rafu" Ramstedtin (1888-1933) lapsuudenkoti.


Ja kun kaikki oli lähellä, niin oli myös lähin kuppila, Tampereentien vanha Masan baari, joka nyt toimii enemmän tai vähemmän vitsikkäällä nimellä HornPub.

Syyskesän tarjous oli olut + Jägermeister kympillä.

Loppuun vielä kuva tästä Barkerin kutomon työntekijöille rakennetusta, mutta jo pitkään autiona olleesta kerrostalosta...


sillä viimeisenä Raunistulan päivänämme se paloi tai kai pikemminkin poltettiin, roihuavana päätöksenä ajallemme tuossa aikoinaan Turun pahamaineisimmassa, mutta nyt jo pitkälti gentrifioituneessa esikaupungissa.


Muuta Raunistulasta:

Ylen juttu Raunistulan villistä menneisyydestä vuodelta 2017.

Samainen villi menneisyys inspiroi viime vuonna Linnateatterin musikaalia.

Paras kuvaus Raunistulan ja muidenkin esikaupunkien elämästä on edelleen Tauno Perälän väitöskirja vuodelta 1951.

Tarmon talolta sisällissotaan lähteneestä Maarian naiskaartista on Anu Hakala julkaissut 2006 kirjan Housukaartilaiset.

 Kuvia Raunistulasta Nostalginen Turku -sivustolla.

Raunistulan asukasyhdistyksen johtajan haastattelu vuodelta 2019 Seutusanomissa.

lauantai 18. tammikuuta 2025

Liedon kirkko

Liedon kirkko sai viime vuonna uudet urut, joten pitihän niiden sointia käydä kuuntelemassa kesän urkukonsertissa. Samalla tuli kuvattua kirkon vuonna 2021 uusittua sisätilaa.


Lasisen kastemaljan on valmistanut lasistudio Mafka & Alakoski. 


Myös alttari on vuodelta 2021. Sen ja muiden kalusteiden valmistajaksi kerrotaan Puusepänliike Hannes ja Puulon Oy.


Takana häämöttävä alttaritaulu on vanhempaa perua: Eero Järnefeltin Jeesus ja langennut nainen on vuodelta 1908.

Keskiaikainen veistosryhmä, Neitsyt Maariaa, Kristusta ja opetuslapsi Johannesta esittävä ns. kalvaarioryhmä, kuuluu Turun kaupungin taidekokoelmaan ja on alunperin Liedon kirkosta, mutta lainattu takaisin 1980-luvulla.


Pieni Neitsyt Maaria -veistos, mahdollisesti osa alttarikaappia, on säilynyt koko ajan kirkon hallussa, ja on nyt esillä kuoripilarin komerossa.


Vuoden 2021 korjauksessa esille saatiin myös keskiaikaisen sivualttarin jäänteet eteläpuolen takimmaisen pilarin juurelta.


Seinämaalauksia ei Liedon kirkosta tunneta, mutta ruoteet sentään on maalattu ajan tavan mukaan. Tässä silmäys niihin, ja jo mainittuihin uusiin urkuihin kirkon takaosassa.


Liedon kirkko on saanut muita keskiaikaisia kirkkoja enemmän lisäyksiä kylkeensä. Jo vuonna 1902 itäpäätyyn lisättiin tiilinen kuoriosa (nykyinen "pikkukirkko"), ja 2022 koilliskulmaan rakennettiin kirkkotilan monitoimisuutta lisäämään ns. Leipähuone. Molemmat näkyvät paremmin tässä lähtiessä otetussa ulkokuvassa.


Leipähuone on eräänlainen keittiö ja kokoustila...



josta löytyy runsaasti tietoa kirkon nettisivuilta, mm. video sen rakentamisesta.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...