Angus Konstam - Edouard A. Groult: Sumatra 1944–45: The British Pacific Fleet's oil campaign in the Dutch East Indies, Osprey Air Campaign 45 (2024).
Ospreyn merisotahistoriallisessa Fleet-sarjassa on jo aiemmin käsitelty brittilaivaston osallistumista Tyynenmeren sodan loppuvaiheisiin. Tässä ilmasotahistoriallisen sarjan osassa keskitytään tapahtumiin ennen siirtymistä Tyynellemerelle, siis Intian valtameren operaatioihin.
Brittilaivasto oli japanilaisten käsissä talvella 1941-42 kokemansa selkäsaunan seurauksena joutunut pakenemaan aina Afrikan itärannikolle saakka, ja sieltä Ceylonille (nyk. Sri Lanka) palattuaan viettänyt hiljaiseloa aina vuoden 1944 alkupuolelle saakka. Siihen mennessä taistelut Atlantin ja Välimeren herruudesta oli voitettu, ja laivoja, erityisesti lentotukialuksia, voitiin siirtää itään.
Amerikkalaiset olivat sillä välin kehittäneet tukialussodankäynnin niin pitkälle, että Royal Navyn oli saatava lisäoppia kelvatakseen taistelemaan liittolaisensa rinnalle. Amerikkalaiset lähettivätkin Intian valtamerelle lentotukialus USS Saratogan, jonka opastamaan alettiin harjoitella ilmaiskuja sotilaskohteisiin valtavalla, Andamaanien ja Nikobaarien saaristosta Sumatraan ja aina Jaavalle asti ulottuvalla vyöhykkeellä. Amerikkalaista oli suurelta osin myös lentokalusto. Brittikoneiden lisäksi oli käytössä amerikkalaisia Hellcat- ja Corsair-hävittäjiä sekä Avenger-pommittaja.
Filippiinienmeren (kesäkuu 1944) ja Leytenlahden (saman vuoden lokakuu) taisteluissa Japanin päälaivasto tuhoutui niin perusteellisesti, että sen rippeet vetäytyivät siihen asti tukikohtana pitämästään Singaporesta Okinawalle. Kun merireitti Kaakkois-Aasiasta Japanin kotisaarille oli käytännössä poikki, oli kyseenalaista, kannattiko Sumatran öljynjalostamoja enää tuhota, Yhtä kaikki näin tehtiin, ja Sumatran itärannikolla Palembangissa sijaitsevan jalostamot tuhottiin kahdessa ilmaiskussa tammikuussa 1945. British Pacific Fleet suuntasi tämän jälkeen täysinoppineena tukialusosastona Australian kautta Tyynellemerelle, British East India Fleetin jäädessä tukemaan kansainyhteisön joukkojen etenemistä Burmassa.
Voimasuhteet olivat jo kääntyneet liittoutuneiden hyväksi, eikä Japanin sotavoimista ollut entisenlaista vastusta, mutta esim. Palembangin turvana oli sulkupalloja, runsaasti it-tykistöä sekä hävittäjiä. Tappioitta eivät hyökkääjät selvinneet, mutta milloin kohteena oli satama tai muu rannikon kohde, sijoitettiin sen edustalle aina sukellusvene noukkimaan alasammutut lentäjät talteen. Japanilaisten vangiksi joutuminen merkitsi useimmiten hengenmenoa.
Angus Konstamilta ilmestyy vähän väliä jotain meriaiheista Ospreyn julkaisuihin, ja kiire näkyy s. 58 Corsaisit ja Avengerit menevät iloisesti sekaisin - kolmen hengen miehistö oli vain jälkimmäisissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti