Viime vuosina on ilmestynyt useampia kirjoja, joissa jokin historian vaihe, ellei kerrassaan koko maailmanhistoria on kerrottu 100:lla, 1000:lla tai joltain siltä väliltä olevalla määrällä esineitä.
Näin on myös maailmansodista, ja koska niistä ensimmäinen on aito ja alkuperäinen, ja toinen vain suuremmalla budjetilla tehty jatko-osa, hankin Gary Sheffieldin kokoaman teoksen The First World War in 100 Objects: The Story of the Great War Told Through the Objects That Shaped It.
Pitkä plussa siitä että "objektit" eivät ole tässä tapauksessa vain esineitä, vaikka aseita, kypäriä ja kaasunaamareita esittelyssä onkin. Oman aukeamansa kuvineen ovat saaneet mm. RMS Lusitania, Leniniä kuskannut veturi, Zimmermann-sähke, kaatuneiden perheen saama sähke, piikkilanka ja jopa rautatieasemia joilta rintamalle lähdettiin. Mukana on myös erilaisia monumentteja sodan muistoksi, useimmat jäljellä, mutta Tannenbergin taistelun muistoksi pystytetty sittemmin hävinnyt.
Kuten arvata saattaa, painopiste on useimmiten länsirintamalla, brittien juoksuhaudoissa. Silloinkin kun käydään kaukaisemmilla rintamilla, ollaan brittien mukana, kuten rakentamassa rautatietä Siinain aavikon yli, tai kärsimässä tappiota taistelussa Ktesifonin kaaren luona. Länsirintamalle ase- tai työpalvelukseen tuodut siirtomaajoukot on sentään huomioitu.
Mutta sitten se pitkä miinus, ainakin museolaisen näkökulmasta: esineistä ei koskaan kerrota mihin kokoelmaan ne kuuluvat. Heti ensimmäisenä olevasta arkkiherttua Frans Ferdinandin autosta kerrotaan sentään sen olevan "sotamuseossa", ja selviäähän se googlaamalla että kyseessä on Itävallan sotahistoriallinen museo Wienissä. Jotain voi tietysti yrittää kaivella lopun Picture Credits -osiosta, joka sekin on ryhmitelty kuvapalveluittain aakkosjärjestyksessä, ei sivunumeroiden mukaan.
Muita enemmän tai vähemmän 100 objektin julkaisuja:
Turun museokeskuksen 101 esinettä.
Varsovan kaupunginmuseon The Things of Warsaw.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti