perjantai 18. helmikuuta 2022

Antiikki & Design 207 (2/2022)

Ensimmäisenä nostona ikätoveri, Kemissäkin nuorena asunut Kari Voutilainen, jonka nimestä on tullut todellinen brändi rannekellojen maailmassa. Sveitsissä valmistettavat Voutilaisen kellot ovat tosin sellaisissa hintaluokissa etten ollut niistä kuullutkaan, enkä monien muiden tavoin kelloa itse enää käytäkään. Vaan varakkaammille niistä on tullut "miehisiä koruja, joita vaihdetaan vaatetuksen ja tilanteen mukaan."

Sarjakuvien keräilijöiden tavasta säilyttää lehtiään muovipusseista, mutta nyt keräilyhifistely on viety nextille levelille. Keräilijä Marko Leppälästä kertovassa artikkelissa esitellään lehtien kapselointi: aarteensa voi lähettää Yhdysvalloissa toimivaan firmaan, jossa niiden kunto pisteytetään ja ne suljetaan kovamuoviseen kapseliin, johon myös kuntoluokitus on merkitty. Lysti maksaa satasen lehti, eli aika arvokas aarre täytyy kyseessä ollakin että säilönnässä on mieltä. Niin, ja enpä ollut tullut ajatelleeksi että alkuperäiset niitit ovat arvokkaammat kuin uudet...

Kolmantena nostona juttu Villa Gyllenbergistä, ihan vain siksi että Helsinki tuntuu olevan täynnä hienoja kotimuseoita, joissa en koskaan ole ehtinyt käymään. Ane Gyllenbergin vaimolleen Signelle 1919 huomenlahjaksi ostama Edelfeltin Bellman soittaa luuttua Kustaa III:lle ja Kustaa Mauri Armfeltille Hagassa on kuulemma inspiroinut 1938 valmistunutta rakennuksen ikkunoiden muotoja. 

Villa Gyllenbergin antiikki- ja taidekokoelma Finnassa.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...