Otsikossa voi hieman liioitella, mutta aloitetaanpa aivan alusta. Karl Kristian (kirjoitetaan myös Carl Christian) Ranau syntyi 28. elokuuta 1828 turkulaisen ruokatavarakauppiaan eli höökarin perheeseen. Aatelittomana sotilasura piti aloittaa sotamiehenä, ja Ranau teki sen värväytymällä jo 17-vuotiaana Sirkkalan kasarmille Turussa majoittuneeseen Suomen krenatööritarkk'ampujapataljoonaan (joukko-osaston takki löytyy Turun museokeskuksen kokoelmista).
Krimin sodassa yksikkö puolusti 1854 Bomarsundia, jossa Ranau haavoittui ja joutui sotavangiksi Englantiin, mutta sai myös ensimmäisen kunniamerkkinsä. Ura jatkoi vankeudesta päästyä Venäjän armeijassa, ja aliupseeriksi kohonnut mies suoritti myös upseeritutkinnon. Luutnanttina Ranau osallistui Puolan kapinan kukistamiseen 1863-64.
Tie vei Turkestaniin ja siellä 2. Turkestanin tarkk'ampujapataljoonan komppanianpäälliköksi. Vuonna 1873 Venäjän joukot marssivat useampana kolonnana kukistamaan Hivan kaanikuntaa, joka joutuikin alistumaan Venäjän suojeluvaltion asemaan. Retken jälkimainingeissa Ranau osallistui turkmeeneja vastaan tehtyyn rankaisuretkikuntaan vt. pataljoonankomentajana sen (niin ikään suomalaissyntyisen) komentajan kuoltua tapaturmaisesti. Tšandyrin luona käydyssä taistelussa Ranau torjui turkmeenien vastahyökkäyksen niin mallikelpoisesti että sai ylennyksen ja kunniamerkin lisäksi myös otsikkokuvan kultakahvaisen miekan. Sen kahvaan on venäjäksi kaiverrettu Za Hrabrost - Urheudesta.
Ranau osallistui vielä Kokandin kaanikuntaa vastaan käytyihin taisteluihin, ja palveli muuallakin idässä ennen eroamistaan palveluksesta everstinä. Hän kuoli Turussa 1904.
1800-luvun Suomessa ei itsesyytöksiä kolonialismista tunnettu, ainakaan sotilaiden parissa. Kun sotilasaikakauslehti Finsk Militär Tidskriftissä kirjoitettiin Hivan retkestä vuoden 1899 tammikuun numerossa, otsikoitiin artikkeli henkseleitä paukautellen "maanmiestemme urotöinä kaukaisessa idässä": Landsmäns bedrifter i fjärran östern. Turun museokeskuksen arkistossa säilytettävien Ranaun sotilasuraa koskevien papereiden joukosta löytyy sen eripainos.
Eversti Ranaun tyttären Carla Ranaun testamenttilahjoituksen mukana 1975 Turun museokeskuksen kokoelmiin tuli isän muistoja sotilasvuosilta. Kultaista miekkaa säilytettiin pietarilaisen kultasepänliike J.W. Keibelin leimoin varustetussa punaisella nahalla päällystetyssä kotelossa.
Ranau oli säilyttänyt myös komentamansa 2. Turkmenistanin tarkk'ampujapataljoonan everstiluutnantin epoletit, niin juhlapuvun...
kuin kenttäpuvunkin.
Muiden Venäjän tarkk'ampujajoukkojen tapaan laattojen pohjaväri oli määritelty vadelmanpunaiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti