Suomalaissotilaat silkkitiellä

Mirko Harjulan Suuri peli ja suomalaiset: Keski-Aasian jako ja suomalaistaustaiset upseerit 1835-1885 (2020) on huomattavasti ohuempi kuin Harjulan teokset yleensä, siitä puuttuu niihin usein kuuluva matrikkeli joka vie yleensä puolet kirjasta, mutta asian ajaa tässä loppuyhteenveto kirjassa mainituista upseereista.

Nyt ei myöskään olla Suomen lähialueilla, vaan kaukana Keski-Aasiassa. Nykyisen Kazakstanin pohjoisosan paimentolaiset oli alistettu Venäjän valtaan 1700-luvulla, mutta etelämpänä sijaitsevien Hivan ja Kokandin kaanikuntien sekä Buharan emiraatin anneksointi alkoi vasta Krimin sodan jälkeen 1800-luvun jälkipuoliskolla.

Kerran käyntiin lähdettyään valloitus eteni vääjäämättä keidas ja kaupunki kerrallaan, suurempia takaiskuja kärsimättä. Venäläisten aseiden ylivoima vertautuu muuhun samanaikaiseen siirtomaavaltojen etenemiseen Afrikan ja Aasian mannerten sisäsosiin. Useimmissa taisteluissa vaikuttaa paikallisia kaatuneen moninkertainen määrä hyökkääjiin verrattuna, mutta paahtavan kuumat kesät ja jäätävät talvet aiheuttivat tappioita siinä missä vihollisetkin.

Sodankäynti ja valtataistelut eivät Keski-Aasiassa ollet muuttuneet sitten Tšingis-kaanin päivien, ja Vasili Vereštšaginin Sodan apoteoosiin ikuistamia irtileikattujen päiden kasoja koottiin seudulla voiton jälkeen edelleen. Voitettujen verilöylyt eivät olleet vieraita venäläisillekään, mutta alueiden tultua liitetyiksi Venäjään suoraan tai suojelualueina olot rauhoittuivat, ja ikiaikainen orjakauppa loppui (sen kohteena olivat olleet varsinkin venäläiset ja persialaiset).

Seudun olojen ja valloitussotien tapahtumien päälähteinä näyttää olleen pari jo 1900-luvun alussa julkaistua venäläistä teosta. Kansatieteelliset kuvaukset tuovat mieleen niin ikään 1900-luvun alussa Mongoliaa kiertäneen G.J. Ramstedtin, ja eri kansojen ominaispiirteiden kuvailu on jokseenkin kursailematonta. Kirjan ansio on olla harvinainen suomenkielinen yleisesitys Keski-Aasian tapahtumista Venäjän näkökulmasta ns. suuren pelin aikana. Pelin toisen osapuolen, Britti-imperiumin, kannalta tapahtumat on kerrottu Peter Hopkirkin kirjoissa.

Venäjän palveluksessa olleista suomalaisupseereista vain pieni osa palveli Turkestanin suunnalla, mutta heidän panoksensa imperiumin laajentamisessa on nyt koottu yksiin kansiin. Monet olivat lähtöisin Turusta, ja huomasin että heistä yhden elämänvaiheet noissa sodissa on ikuistettu myös Turun museokeskuksen kokoelmiin, mutta siitä myöhemmin lisää.