Aseet vaikenivat länsirintamalla 100 vuotta sitten, mutta idässä, Jäämereltä Lähi-itään ulottuvalla vyöhykkeellä taistelut jatkuivat neljän romahtaneen suurvallan (Venäjä, Saksa, Itävalta, Turkki) raunioilla, kun uudet kansakunnat selvittelivät välejään ja ratkoivat rajakysymyksiään.
Tästä kaikesta kertoo Robert Gerwathin kirja The Vanquished: Why the First World War Failed to End, 1917-1923. Wilsonin ns. 14 kohdan ohjelma oli lanseerannut kansojen itsemääräämisohjelman kansainvälisen politiikan ohjenuoraksi, mutta sodan jälkeen sitä tulkittiin enemmän voittajien puolella olleiden kansojen (Serbia, Romania, Puola, Tsekki) eduksi.
Tapahtumien kirjo oli valtaisa. Jokainen tuntui taistelevan jokaista vastaan, ja jokainen vainoavan jossain vaiheessa alueensa juutalaisväestöä, tavalla joka monin tavoin ennakoi holokaustia 20 vuotta myöhemmin. Itse asiassa käsiteltävä aihe on ollut niin suuri että Gerwarthin teos jää monilta osin vain pintaraapaisuksi. Venäjän sisällissotaa on käsitelty laajasti, mutta Suomi vain maininnalla että se menetti sisällissodassa 1 % väestöstään.
Suomen vuoden 1918 tragediaa on puitu jo sadan vuoden ajan, ja nyt muistovuonna tavallistakin enemmän. Samanlaisia tragedioita, ja pahempiakin, koettiin kuitenkin samoina vuosina hyvin monissa maissa. Niiden muistamissa ko. maissa ei Suomen mediassa ole juurikaan esitelty.
Gerwarthin kirja on suomennettu nimellä Sodasta rauhaan - Väkivallan vuodet Euroopassa 1918-1923.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti