maanantai 4. heinäkuuta 2016

Uusia militariasarjoja (1)

Amerikkalainen The Countryman Press Vermontin Woodstocissa on alkanut julkaista sarjaa kotimaansa sotilaista kohdeyleisönä historianelävöittäjät. 64-sivuinen formaatti tuo mieleen Ospren, mutta kuvitus on kokonaan valokuvina, "a collection of artifacts and existing reproductions", tosin lukijan tehtäväksi jää arvioida mikä on aitoa ja mikä kopiota.

Amerikan vapaussotaa käsittelevän kirjasen Soldier of the American Revolution alun historiikki kertaa vain aivan sodan alun, Lexingtonin ja Corcordin kahakat, joihin myös kannen vuosiluku 1775 viittaa. Amerikkalaisten osalta onkin käsitelty vain sodan alun nostoväkijoukkoja (militia). Brittisolttuja esitellään lopussa lyhyesti.

Pääpaino on käytännön informaatiossa aseista ja varusteista sekä sotilaselämästä, joka toki oli varsin smanalaista molemmin puolin Atlanttia, aina Suomea myöten. Taistelut käytiin piilukkomusketeilla, joiden patruunoiden valmistus (ruuti ja kuula kääräistiin paperiin) ja ampumisen vaiheet käydään läpi. Aseiden piiput oli tapana hinkata kiiltäviksi talin ja tiilijauhon sekoituksella, mutta jossain vaiheessa sotaa hoksattiin antaa piipun ruostua ohuesti ja suojata syntynyt pinta öljyämisellä tai vahauksella. Auringon heijastumat eivät enää antaneet ampujaa ilmi tai haitanneet tähtäämistä piippua pitkin. Sitä en ollut tiennytkään että Pohjois-Amerikassa ei tuolloin tunnettu piiesiintymiä, vaan kaikki miljoonat aseisiin tarvitut piikivet tuotiin Ranskasta tai Englannista.

Piin lisäksi ei ollut myöskään rahaa, sillä Britannia oli kieltänyt jalometallien ja kolikkorahan viennin siirtomaihin. Käytössä pyöri varsinkin espanjalaista rahaa, mitä kautta dollari tuli uuden valtion valuutan nimeksi. Kapinaan nousseiden siirtokuntien paperiraha, kuten arvata saattaa, oli sodan lopulla arvotonta.

Rahan lisäksi sotilas kantoi mukanaan pelikortteja, tulentekovälineitä (ajan teknologiasta rikkitikkuineen kaikkineen video täällä), ompelutarvikkeita, ruokailuvälineitä (ei välttämättä kuitenkaan haarukkaa), mutta harvemmin kirjoitustarvikkeita, ja silmälaseihin oli varaa vain rikkaammilla. Lukutaitoisten osuus Uuden Englannin aikuisväestöstä oli kuitenkin kaksinkertainen verrattuna emämaahan, ehkä puritaanien raamatunluvun seurauksena. Kirjoitustaito ei kuitenkaan ollut yhtä yleinen.

Hauskoja yksityiskohtia olivat vielä se, että amerikkalaiset viihdyttivät vielä tuolloin itseään munniharpulla (jonka nimi sikäläisittäin on trump!) ja että musketin lyijykuulista sai takomalla nopeasti nopan pelaamiseen.

Sitä tuskin hämmästytte että sarjan muut osat käsittelevät Unionin, Konfederaation ja D-Dayn amerikkalaissotilaita.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...