Sen vieressä oli joka tapauksessa ruukin ammattimiesten asuntoja, joissa kussakin oli asunut aikoinaan kaksi perhettä lapsineen.
Mökit ovat nykyään käsityöläisten käytössä, mutta yhdessä oli säilytetty ruukkilaiskodin miljöö. Aikoinaan yli yleinen tapa tapetoida seinät sanomalehdillä.
Ruukin kuuluisin poika, painonnostaja Kaarlo Kangasniemi oli saanut oman kotimuseon.
Savipakarissa nautitun lounaan jälkeen kipaisin katsomaan vielä ruukin muutakin aluetta, kuten päärakennusta...
ja rakennusryhmää jossa oikealla paja, vasemmalla rautavarasto ja takana hiilisuuli.
Pajan seinä oli jo Taalintehtan ruukilta tuttua slagia eli rautakuonaa.
Joen takana oli ruukin sydän, masuuni.
Pitihän sinnekin sisälle kurkistaa.
Pajan toisella puolen olivat siihen kuuluneen pasutusuunin jäännökset.
Tähän kohdin sopii kuva kokonaisuutta sen toiminta-aikana kuvanneesta pienoismallista.
Vielä kun oli nähty pusikossa piileskelevän kalkkiuunin jäännökset...
mylly...
ja nyttemmin teatterina toimivan härkätallin jäännökset...
oli aika jatkaa matkaa hyytävän kylmässä kesäsäässä. Paljon ruukin rakennuksista on kadonnut kokonaan, mm. maineikas emäntäkoulu, josta haettiin emäntiä Satakunnan isoimpiin taloihin kuten tiedettiin kertoa.
Jos joku nyt mietti mikä vesi ruukin läpi virtaa, niin se on Kullaanjoki, joskin ruukin kohdalla myös Leinerinjokena tunnettu. Wikipedia tietää sen Harjunpäänjokena ja nämä kuohut Pajakoskena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti