Aamiaissali oli melkein meressä. Tunnistin paikan samaksi, jossa vuoden 2007 matkalla oli lounastettu, silloinhan emme Haapsalussa yöpyneet.
Kaikki huoneet olivat merelle päin...
...mutta myrskyssä ei vain huvittanut parvekkeella istuksia.
Hotelli on saman niemen tyvessä kuin Rannarootsi Muuseumikin. Luppohetkenä kuljeksin kärkeen päin. Neuvostoaikana se näytti olleen vartioitua aluetta.
Vaan eipä ihan nokkaan asti ollut vieläkään asiaa, se oli Viron rajavartioston (tai ehkä tässä tapauksessa merivartioston) aluetta.
Toisaalla oli muistomerkki Väinämerellä, Viron suurten saarten sulkemalla sisämerellä, toisen maailmansodan aikana kadonneille.
Rantapromenadi on tämän kesäkaupungin sydän. Aiemmin olin ollut Haapsalussa lokakuun lopussa, nyt kesemmällä raivosi myrsky niin että promenadilla pystyi hädin tuskin kulkemaan. Pääsisipä käyskentelemään sinne joskus kauniina lämpimänä päivänä!
Illallinen syötiin Kuursaalissa. Siitä ja koko rannasta tuli kovasti mieleen oma Naantalimme, ja olivathan molemmat kylpyläkaupunkeja 1800-luvun Venäjän imperiumin länsireunalla.
Kaupungin keskusta on äkkiä katsottu. Tässä jonkinlaista keskustoria, piispanlinna hallitsevasti taustalla.
Illan lopuksi poikettiin Saue Õllebaariin.
Baarin atmosfääri oli sanokaamme kaurismäkeläinen. Oluttuoppi maksoi 1,15 €, mitä voi verrata seuraavana päivänä Tallinnan satamassa pulitettuun 4,50 €. Tallinna on saavuttanut Helsingin monessa asiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti