Heti aseman vieressä on Pariisin kukka- ja lintutori, Marché aux fleurs et aux oiseaux de Paris.
Saaren länsipäässä on kolmiomainen Place Dauphine, nimetty 1600-luvun alussa silloisen kruununperijän, myöhemmän Ludvig XIII:n mukaan.
Miksi Ranskan kruununperillistä kutsuttiin nimellä dauphin eli delfiini, käy ilmi täältä. Lyhyesti kerrottuna se vain sattui olemaan erään aatelissuvun tunnus, joka erinäisten käänteiden kautta päätyi arvonimeksi kuningassuvulle. Itse puisto taas... koska siinä on puita, siinä ei voi olla nurmikkoa, muistattehan?
Aukion varren seinällä olevan virityksen tarkoitus on torjua murtovarkaita?
Aukion leveässä päässä on Pariisin oikeuspalatsi, Palais de Justice. Sisäänkäynti on toiselta puolen, samalta kuin Conciergerien ja Sainte-Chapellen.
Notre-Damen edustalla komeilee veistos nimeltä Kaarle Suuri ja hänen vasallinsa (Charlemagne et ses Leudes), tekijöinä veljekset Charles ja Louis Rochet.
Melko erikoisen näköinen versio tästä EU:n henkisestä esi-isästä, ja vasallin viiksetkin ovat kuin suoraan Asterixista. Jalustan pintaansa saamasta lisäyksestä en osaa sanoa mitään, tässä tämä sinänsä vekkuli kuva hieman toisesta kulmasta. (Ensi kohtaamista Notre-Damen kanssa muistelin täällä, vuosi itse matkan jälkeen!)
Armeija partioi ja vartioi. Näin hyvin pidetään Pariisissa jöötä tämän lisäksi vain Eiffel-tornin juurella.
Lähellä, katedraalin ja rannan välissä on myös lasten hiekkalaatikko lapsineen ja näiden hoitajineen...
...ja vekkulisti suojattuja puskia.
Lopuksi varsin klassinen näkymä Notre-Damen itäpäädystä. Jotensakin tästä kulmasta, mutta joen takaa, se kuvataan aina toisen maailmansodan aikaan sijoittuvissa elokuvissa.
1 kommentti:
En ymmärrä kyllä noita Pariisin puistoja, nurmi mutta ei puita ja päinvastoin? Kuka lie säännön keksinyt.
Juu-u,nuo Pariisin metroasemat tuli opeteltua taidehissan peruskurssilla.
Lähetä kommentti