keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Jos metsään haluat mennä nyt...

Teutoburgin metsän taistelu v. 9 jKr. oli Rooman imperiumin laajenemisen käännekohta. Rooman palveluksessa olleiden tukijoukkojen (auxilia) komentaja Arminius petti komentajansa Varuksen ja tuhosi germaaneineen tämän kolme legioonaa (XVII, XVIII ja XIX). Arminius oli ylhäisen syntyperänsä vuoksi otettu lapsena panttivangiksi ja kasvatettu Roomassa. Upseerina hän tiesi hyvin miten voittamattomia roomalaiset olivat taistellessaan suljettuina ja kurinalaisina muodostelmina. Ainoa keino lyödä heidät oli väijytys metsämaastossa, mikä sitten onnistuikin, otaksuttavasti Kalkriesen seudulla.

Ospreyn tämän vuoden julkaisuista ensimmäisten joukossa oli Michael McNallyn kirjoittama ja Peter Dennisin kuvittama Campaign-sarjan Teutoburg Forest AD 9. Kannessa on Dennisin näkemys kenturio Marcus Caeliuksen viimeisestä taistelusta Germanian metsissä.


Kiinnitin huomioni siihen, että edesmennyt Angus McBride toteutti aikoinaan saman tilanteen Ospreyn Warrior-sarjan Roman Legionary 58 BC - AD 69 kanteen.


McBriden tulkinta perustui ainoaan kuvalliseen lähteeseen, joka meillä Caeliuksesta on, hänen hautakiveensä, tässä Wikimedia Commonsista poimittuna.


Mutta siinä missä Angus piirsi kenturion kunniamerkkeineen (phalerae) kaikkineen, on ne uudemmasta ennallistuksesta jätetty pois. Syyksi kerrotaan, että "toisin kuin Caesarin ajan kenturiot, jotka kantoivat kunniamerkkejään koko ajan, on upseerilla tässä vain yksinkertainen rengashaarniska kuten miehilläänkin". Tämmöistäpä en ollut ennen tiennytkään, olisi vain ollut hauska tietää perustelut!

Marcus Caelius palveli XVIII legioonassa, jonka numero merkittiin myös XIIX. Hieman tuota pähkäilin, mutta ilmeisesti se pitää lukea seuraavasti: X (=10) + IIX ("2 vaille 10" eli 8) = 18.

McNally kuvaa tapahtumien kulun varsin vakuuttavasti, mutta hänen narraationsa on yhtä lailla spekulatiivinen ennallistus kuin Ospreyn piirtäjien tulkinnat. Katsoin kirjan luettuani samaan syssyyn Yle Teemalta digiboxatun saksalaisdokkarin (tai oikeastaan sen varsinaista taistelua kuvaavan kakkososan), ja jo siinäkin yksityiskohdat poikkesivat monilta osin.

1800-luvun saksalaiselle nationalismille die Varusschlacht oli jo käsite sinänsä ja Arminiuksen muistoksi valmistui 1875 massiivinen Hermannsdenkmal, ajankohdan huomioon ottaen tosin enemmän juhlistamaan voittoa ranskalaisista kuin roomalaisista.

Arkeologiset kaivaukset jatkuvat ja löytöjä on esillä taistelulle omistetussa museossa.

Mikä taistelun merkitys lopulta oli? Rooman imperiumi joutui vetäytymään Elbeltä takaisin Reinille ja laajeneminen pohjoiseen loppui siihen, lukuunottamatta Britannian valloitusta muutamaa vuosikymmentä myöhemmin. Vaikka tuskinpa roomalaiset olisivat tänne Auran rannoille asti kuitenkaan tulleet. Tunnetun sutkauksen mukaan kreikkalainen kulttuuri ei levinnyt pohjoisemmas kuin missä oliivi kasvaa, eikä roomalainen pohjoisemmas kuin viini. :-)

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Blogin 1-vuotissynttärit


Niin vain on vuosi kulunut Kaponieerin ensimmäisestä postauksesta! Sen kunniaksi kuva hyväntuulisena hymyilevästä kemiläisestä lumiukosta parin talven takaa. Kävijälaskuri on kilahdellut jo yli 15000:n ja kertonut samalla, millä kaikilla termeillä ihmiset ovat blogiini googlanneet. "Miekkaa Suomessa" etsii joku melkein päivittäin, mikä ilahduttanee museokaupan väkeä. Moni on löytänyt myös Italiasta kertovat postaukset, mikä ilahduttaa minua itseäni Italian ystävänä.

Mitään linjaa ei ole löytynyt, ja jatkossakin varmaan tulee sekaisin matkamuistoja, kirjoja, historiaa, museoesineitä ja kaikenlaista silppua. Kiitokset kaikille lukijoille ja kommentoijille, varsinkin julkisesti lukijoiksi uskaltautuneille Annalle, Evalle, Kaisalle, Salmelle ja Tuijalle.

Ja hyvää kevättä ihan kaikille! :-)

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Maailman kuuluisin maalaus


Louvressa käytiin myös, mutta tähän hätiin vain kehuja siitä, miten ranskalaiset osaavat hypettämisen taidon. Olisiko Mona Lisa maailman kuuluisin taulu, ellei se olisi Louvressa? Mutta siellä se on, salissa, jossa sille on rakennettu oma massiivinen seinäke, jykevän puukaiteen ja panssarilasin takana, aina vartija molemmin puolin päivystämässä.


Olisikohan Turun linnan Edelfeltistä vastaavanlaiseksi ikoniksi? Ainakin nykyinen vitriini on jämäkkää tekoa, mutta miltähän vartijat molemmin puolin vaikuttaisivat? Sijoitus yläaulassa on kyllä vaikuttava.

Louvresta saa lippukassalta läpyskän, johon on merkitty muutamia kuuluisimpia teoksia ja yksi niistä on Edelfeltin maalaama muotokuva Louis Pasteurista. Tuntui toimivan, koska moni näytti hakevan nimenomaan näitä tärppejä voidakseen kuvauttaa itsensä teoksen edessä. Louvren tarjonta on suunnaton, joten jonkinlaiset kiinnekohdat ovatkin paikallaan. Itse yritimme kahlata sen päivässä, mutta uskottava se on, mahdotonta mikä mahdotonta.

Louvren käytävillä oli myös taideopiskelijoita jäljentämässä tai pikemminkin tulkitsemassa uudelleen vanhoja mestareita. Hauska olisi nähdä taiteilijoita paletteineen ja telineineen Turun linnassakin!

Mutta on siellä Mona Lisan selän takanakin muutama maalaus, tässä kuva niistä.

.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Riemukaari

Eiffel-tornilta matka jatkui Jenan taistelun (1806) mukaan nimetyn sillan yli.


Toisella puolen olivat Trocadéron suihkulähteet. Massiivisimmat vesitykit taisivat olla talvilevolla, mutta suihkuttavaa riitti muutenkin.


Trocaderoa hallitsee vuoden 1937 maailmannäyttelyyn valmistunut, aikakauttaan hyvin edustava klassistinen Palais de Chaillot.


Tyyli oli myös Adolf Hitlerin mieleen, ehkä hän siksi poseerasi kuuluisassa kuvassa juuri Chaillotin terassilla Eiffel-torni taustanaan kuin kunnon turisti konsanaan. Tässä sen sijaan poseeraa aitopariisilainen pulu.


Ja komea näkymähän sinne tornille päin on.


Chaillotin takaisella aukiolla ratsasti puolestaan marsalkka Foch.


Talsittuamme Avenue Kléberin päästä päähän olimme vihdoin Charles de Gaullen aukiolla, joka tunnetaan myös nimellä Étoile ("Tähti"). Aukiolta alkaa kerrassaan 12 puistokatua ja sen keskellä on Riemukaari - Arc de Triomphe.


Napoleon tilasi kaaren voittojensa ikuistamiseksi vuonna 1806, mutta rakennelman valmistuessa 1830-luvulla tilaaja oli jo syösty vallasta ja kuollut. Kun Napoleonin ruumis tuotiin 1840 St Helenalta Ranskaan, kulki ruumissaatto kaaren alta. Eräänlainen triumfikulkue kai sekin.

Koristeluna ovat ensinnäkin reliefit,
Vuoden 1791 sotaanlähtö eli "Marseljeesi"


Vuoden 1810 triumfi


Vuoden 1814 vastarinta


ja Vuoden 1815 rauha


Sisäpintoihin on kirjattu koko joukko taisteluita...


...ja ranskalaisia sotapäälliköitä.


Myös lattiassa on muistolaattoja, mm. Alsacen ja Lorrainen palauttamisen muistoksi.


Ja tietenkin löytyy Napoleonin kotka, Rooman legioonien kotkista innnoituksensa saanut.


Vaikuttavin on kuitenkin Tuntemattoman sotilaan hauta ja sen ikuinen tuli.


Ranska menetti ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneina lähes 1,4 miljoona sotilasta.

Kaareen pääsee sisälle, hissiä ei ole, joten ylös noustaan kierreportaita.


Yläosassa on pieni näyttely riemukaaren historiasta. Tiivis lyhennelmä on seinällä selkein kirjaimin.


Riemukaaren pinnoilla oleviin taideteoksiin voi tutustua interaktiivisilla härpäkkeillä, joilla voi zoomata pieniinkin yksityiskohtiin. Ainakin mukana olleeseen 9-vuotiaaseen tekniikka vetosi.


Näköistaidetta riitti sisälle asti, tässä ensimmäisen maailmansodan aikainen ranskalaismosuri, poilu.


Ja olipa myös versio "Marseljeesin" keskushahmon päästä.



Ylhäältä avautui hienot näköalat vaikkei Eiffel-tornin korkeuksiin yllettykään.



Matka jatkui pitkin Champs-Élyséetä ja taakse jäi tuo merkillinen monumentti, yhtä aikaa ihmishengistä piittaamattomalle sotapäällikölle ja nimettömälle sodan uhrille omistettu.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Asutko Arseninkadulla?


Kuvassa kyltti kadulta, jota ei löydä enää edes Google maps!

Turun museokeskus on julkaissut kirjan Turun katuja ja toreja - Nimistöhistoriaa keskiajalta nykypäivään. Kyseessä on todella massiivinen tietopaketti turkulaisista kadun- ja paikannimistä runsaasti kuvitettuna. Kuten teksti linkin takana kertoo, kirjaan on yhdistetty vuosien 1996 ja 2001 kadunnimijulkaisut, mutta se on täysin uudistettu, täydennetty ja uudelleen toimitettu teos. Kirjaa saa museokaupoista, mutta tulevana viikonloppuna myös Turun Taide- ja Antiikkimessuilta lauantaina ja sunnuntaina klo 10-17. Museokeskuksen osastolla on kumpanakin päivänä paikalla kaupunkitutkimuksen asiantuntija. Esillä on myös joukko katukilpiä Turun menneisyydestä.

Mutta missä sijaitsi Arseninkatu ja kenen mukaan se nimettiin? Arseni Zakrevski toimi Suomen kenraalikuvernöörinä Turun palon aikana, jolloin hän järjesti katastrofiavun ja johti jälleenrakennustoimia. Zakrevski ehdotti myös kaupungin uutta asemakaavoitusta ja sen vaatimia alueliitoksia.

Uudessa kaavassa kenraalikuvernöörin mukaan nimettiin Suurtorilta Uudenmaan tulliin johtanut katu, entinen Karjakatu, jota asukkaat olivat kuitenkin kutsuneet Uudenmaankaduksi jo 1700-luvulta lähtien. Uudenmaankatuna se myös kansan suussa pysyi ja lopulta Arsenille nimettiin yksi ko. kadun poikkikaduista. Tuolta kadulta on siis kuvan kyltti, 1900-luvun vaihteen tapaan kolmikielinen. Arseninkatu katosi nimistöstä vuonna 1924, jolloin siitä tuli Sirkkalankatu.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Eiffel-torni

Kevät painaa jo päälle joten omistetaanpa muutama postaus syyslomalle Pariisissa. Heti ensimmäisenä aamuna suunnattiin jalan kirpakassa syysilmassa kohti maailman suosituinta (maksullista) nähtävyyttä, Eiffel-tornia. Matkalla piti kiertää École Militairen kolossi, tässä tykistöpuolen siipi, josta piti ottaa kuva jo siksi että Napoleonhan oli alunperin tykkimiehiä.


Ja siellähän se itse tornikin pian häämötti, Marskentän takana.


Marskentän sotakoulun puoleisessa päässä on, varsin sopivasti, Jean-Michel Wilmotten maailmanrauhalle omistettu teos Le Mur pour la Paix. Sana "rauha" löytyy monilla kielillä, myös suomeksi.


Marskentän laidalta löytyi myös ihmisoikeuksille omistettu Monument des droits de l'Homme, pystytetty suuren vallankumouksen 200-vuotisjuhlavuonna 1989. Suunnittelijaksi kerrotaan tsekkiläinen Ivan Theimer.




Ja olihan siinä keskellä vesiallaskin, kaikessa syksyisessä surumielisyydessään.



Useiden maailmannäyttelyjen (mm. vuoden 1900) tapahtumapaikkana ollut puisto on tiemmä 780 metriä pitkä ja sen uskoo. Lopulta oltiin kuitenkin rakennelman juurella.


Jotain remppaa oli nytkin menossa. Ja se huippu, no, se on todella korkealla.


Täytyihän sitä ottaa kuva suoraan altakin.


Olimme paikalla jo ennen aukeamista, jolloin juurella kuljeskeli vasta ranskalaisia laskuvarjojääkäreitä konepistooleineen sekä afrikkalaisia matkamuistokauppiaita. Klo 10:een mennessä ilmaantui sitten jo koko joukko turisteja, meillä oli netistä ennakkoon ostetut liput ja kaipa niillä hieman nopeammin sisälle pääsi, vaikka ensin jonotimmekin väärän "jalan" kohdalla. Torni neljästä tassusta vain kolme on käytössä ja niistäkin aina yksi huollossa. Tässä lähikuva perustuksista.



Tassun kautta mennään metkasti vinottain nousevalla hissillä ensin pari kerrosta ylemmäs, josta pystysuorat hissit vievät aina huipulle asti. Ja kylläpä sieltä näkymät aukenivatkin, tässä Seinen alajuoksulle päin. Joessa oleva kapea saari on Île des Cygnes, jonka kauimmaisessa päässä on Vapaudenpatsaan 1:5 pienennös.


Jatketaan panoraamaa myötäpäivään:


Näkymä Seinen yli Trocadéroon päin...


...ja sen yli La Défenseen. Suuri puisto on Bois de Boulogne.


Tornin juurella Seinen yläjuokseun puolella on jotenkin Kiasman näköinen rakennus, ja museo se onkin, Musée du quai Branly, mutta pikemminkin Kulttuurien museota vastaava, esittelee siis ei-eurooppalaisten kansojen kulttuuria ja taidetta.


Kauempana häämöttää jo Esplanade des Invalidesin puisto ja sitä vastapäätä joen takana Grand ja Petit Palais, välissä Aleksanteri III:n silta.


Hieman oikealle ja aamu-usvan keskeltä häämöttää Les Invalides, Napoleonin viimeinen leposija ja Ranskan sotamuseo.


Usvaan kietoutui myös toinen Pariisin korkea rakennus, Tour Montparnasse. Koska hotellimme sijaitsi likimain sen juurella, voi tästä päätellä jotain aamukävelymme pituudesta.


Miltäs suoraan alaspäin näytti? Ainakin hieman roskaisalta...


Ylin taso, jonne matkailija pääsee, on 276 metriä maanpinnasta ja korkeallahan se on.


Vielä ylempänä oli sitten kaikenlaista antenninhärpäkettä.


Ja ukkosenjohdatin?


Sitten vain hissillä alas...


...ja kahvilaan, tässä matkamuistomyymälän ikkunan läpi kuvattuna. Itse muistan syöneeni Quiche Lorrainen.


Samoissa tiloissa oli myös tornin rakentamisesta kertova näyttely. Tämä ei ollut Eiffel-tornin varsinainen ravintola, joka tiemmä on Sodexon ylläpitämä. Samainen yritys alkaa ensi kuun alusta hoitamaan myös Turun linnan ravintolapalveluita! (Kuten huomaatte, aasinsillan linnaamme saa mistä tahansa.)

Lipun Eiffel-torniin voi etukäteen ostaa netissä täältä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...