Pisa, osa I

Pisan kalteva torni taitaa voittaa kliseydessään Venetsian gondolitkin, joten pakkohan sekin oli nähdä. Torni on vain osa kokonaisuutta nimeltään Piazza dei Miracoli, "Ihmeiden aukio". Termin kuulemma keksi runoilija Gabriele d'Annunzio vuonna 1910, oikeampaa on puhua "Kirkkoaukiosta", jollainen Italiassa käsittää erilliset kirkon, kellotornin ja kastekappelin, Pisassa lisäksi katetun hautausmaan.

Alue on muurein ympäröity, joten sisälle mentiin portista.

Kalteva torni taas... kuten allaoleva kuva todistaa, sen kaltevuus on täysin suhteellista. Yhtä hyvin torni voi olla suorassa ja kaikki muu vinossa.

Tornista ei sen enempää. Sinne olisi saanut lippuja vasta klo 14 alkaen, eikä lyhyt aamupäiväinen pysähdyksemme ulottunut niin kauas.

Itse duomo on vaikuttava romaanisen arkkitehtuurin taidonnäyte.

Tässä kastekappelista kuvattuna. Kirkon ensimmäinen arkkitehti, nimeltään Buschato, on kuulemma haudattu etuseinän vasempaan alanurkkaan.

Ja tässä toiselta puolelta. Vilske oli valtava, vaan olipa aukion eteläsivusta myös täynnään matkamuistokojuja asiakkaita palvelemasssa.

Kastekappeli on kuuluisa sekin. Vesikaton materiaalista pisalaiset eivät näy päässeen yksimielisyyteen, vaan on se tehty kahdella eri tapaa.

Siispä ovesta sisään...

...ja ihailemaan Nicola Pisanon saarnastuolia, jota pidetään suorastaan Italian renssanssin alkutahtina.

Komeita leijonia sen juurella onkin.

Akustiikaltaan suurenmoisesta sisätilasta ei hämäryyden vuoksi kameraparallamme oikein kuvia saanut, loppuun kuitenkin pari näkymää.