Mallit Schneider CA ja St Chamond nähtiin taistelukentällä ensimmäisen kerran keväällä 1917 surullisen kuuluisassa Nivellen offensiivissa, jossa niiden vaikutus jäi vähäiseksi. Ranskalaiset syyttivät tästä osaksi englantilaisia, jotka olivat hukanneet yllätysedun käyttämällä omia tankkejaan jo edellisenä syksynä. Niin tai näin, oli selvää, että uuden aselajin taisteluvälineissä oli runsaasti lastentauteja eikä oikeasta taktiikastakaan ollut tietoa.
Philippe Pétainin noustua Nivellen jälkeen Ranskan asevoimien johtoon hän lupasi kapinaan nousseille joukoilleen, ettei hyökkäyksiin enää ryhdyttäisi ennen kuin apuna olisi tarpeeksi "jenkkejä ja tankkeja". Tankiksi valikoitui kevyt Renault FT-17, jossa oli vain kahden hengen miehistö ja jota valmistui sodan loppuun mennessä lähes 3700 kpl. "Rellu" oli tarkoitettu kesän 1918 offensiiviin, mutta se joutui jo sitä ennen mukaan torjumaan saksalaisten keväthyökkäystä. Vaikkeivät tankit suunnittelijoidensa utopistisimpia tavoitteita täyttäneetkään, niillä oli tärkeä rooli vuoden 1918 taisteluissa. Renaulteja käytettiin suurina massoina ja ranskalainen jalkaväki sai taistelutahtonsa takaisin nähdessään, että eteneminen oli taas mahdollista tankkien tuhotessa saksalaisten konekivääripesäkkeet.
FT-17:stä tuli myös kansainvälinen myyntimenestys. Suomi hankki niitä 34 kpl pansssariaselajinsa ensimmäiseksi vaunumalliksi. Muutamia näistä lainattiin Judenitsin Pietarin-retkelle v. 1919. Vaunua käytettiin vielä toisessa maailmansodassa ja tietääpä Wikipedia niitä eksyneen Afganistaniin saakka.
Osprey on julkaissut ensimmäisen maailmansodan tankeista kirjaset brittien malleista Mark I, Mark IV ja tulossa on ainakin Mark V. Saksalaisten valmistamasta n. 20:stä "panzerista" on myös oma kirjasensa.
Loppuun oma kontribuutioni, kuva Musée de l'Arméen sisäpihalla olevasta Rellusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti