maanantai 8. marraskuuta 2010

Glorian antiikki 93 (8/2010)

Toiseksi uusimman Glorian antiikin teemana on kulta tai pikemminkin kultaus, jonka menetelmistä lehdessä on Kari-Paavo Kokin artikkeli ja sitä hyvin täydentävä kultaajamestari Raimo Snellmanin haastattelu.

Lehtikultaa on käytetty niin puu- kuin metallipintojen kultaamiseen. Kulta on materiaalia, joka voidaan takoa uskomattoman ohueksi, ja saatu lehti kiinnittää liimalla pintaan. Lehtikultauksen menetelmistä polimentti- eli kiiltokultaus on tunnettu tuhansia vuosia, öljykultaus n. 900 vuotta.

Metalliesineitä (usein pronssisia) on myös polttokullattu. Elohopeaan liuotettua kultaa on sivelty esineen pintaan ja kiinnitetty kuumentamalla, jolloin elohopea on höyrystynyt pois ja kulta jäänyt. Menetelmä oli tekijälleen äärimmäisen myrkyllinen. 1800-luvun puolivälistä alkaen on tunnettu kaksi turvallisempaa menetelmää, galvaaninen kultaus sekä kultapleteeraus. Edellisessä kulta kiinnitetään elektrolyysillä, jälkimmäisessä valssaamalla.

Köyhän miehen kultauksena on käytetty myös ns. lyöntimetallia, pinnan päällystämistä kuparin ja sinkin seoksella. Lakalla suojattu lyöntimetallipinta alkaa kuitenkin tummua 50-100 vuoden päästä, toisin kuin aito kulta.

Mielenkiintoinen oli (näin Vickanin ja Danielin vierailun aikoihin) myös artikkeli Sigvard Bernadottesta, joka morganaattisen avioliiton vuoksi menetti prinssinarvonsa, mutta loi merkittävän uran teollisena muotoilijana. Matkailijalle tunnetuin työ lienee Tukholman metrojunien sininen väri, jonka nimikin on Bernadottensininen.

Militariaharrastajana nostan esiin vielä yhden teeman. Todella hienoista vanhoista aseista kiinnostuneille voinee suositella Designmuseon Tsaarien metsästys -näyttelyä, joka on auki vielä 12.12. saakka.

5 kommenttia:

Nina kirjoitti...

Huomattakoon vielä, että lehtikulta on myös syötävää. Mikäli haluaa briljeerata komealla syntymäpäivä- tai vaikkapa joulukakulla, sen voi päällystää lehtikullalla. Eri asia on, kenen varat sen sallivat. Ei ainakaan museon palkkalistoilla olevien.

Kari kirjoitti...

Sitä samaa tavaraa leijailee varmaan eräissä väkijuomapulloissa. Mulla on sellainen pikkupullona. Sehän on kuin lumisadelelu, kun kunnolla huljuttaa ja katselee sitten miten hiutaleet laskeutuu... :-)

Nina kirjoitti...

Tiedänpä erään (yhteisen tuttavamme), joka joi pullon sisällön ja yritti sihdata hippuset talteen!

Kari kirjoitti...

Tiedän tarinan. :-)

Raimo Snellman kirjoitti...

Lehtikultaa ja lehtikultahippusia voi todellakin syödä. 22,5 karaattista lehtikultaa on saatavana esim. leikattuna sydämenmuotoisiksi "lehdiksi". Yhdessä pikku purkissa on 12 000kpl sydäntä ja se maksaa 60eur. Purkillisella saa koristeltua hyvinkin sata leivosta. Ks www.kultaus-snellman.fi/erikoistuotteet

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...