perjantai 8. marraskuuta 2024

Rukkasia, puuta ja hautajaisia Hämeen linnassa

Suomen Keskiajan Arkeologian Seuran (SKAS) syysseminaarissa tulee käytyä turhan harvoin (kuten 2010 ja 2019), mutta tänä syksynä tuli taas lähdettyä. Teemana oli Taidetta ja käsityötä rautakaudelta uudelle ajalle.

Ja kuten tavallista, taas tultiin myöhässä vaikka ajoissa lähdettiin, ja Jenni Sahramaa oli jo ehtinyt aloittaa esitelmänsä Hollolan Untilan kylän Kirkkailanmäen pukuennallistuksesta. Koska vain fragmentteja on säilynyt, muinaispuku on aina tulkintaa. Pronssisten spiraalikoristeiden lähimmät esikuvat olivat Virosta, ja niiden toteuttaminen hevosenjouhien ympärille oli niin haastavaa, että korut valmisti lopulta niihin perehtynyt virolainen Jaana Ratas. Puvusta on tehty kolme versiot, joista yksi on esillä Lahden historiallisessa museossa.

Karl-Valter Aspön aiheena oli Esinedokumentoinnista käsityökokeisiin: nahkalöytöjä Tukholmasta ja Turusta. Olette varmasti kaikki nähneet museoissa konservoituja nahkakenkiä, mutta valokeilassa olivat nyt Slussenin uudelleenrakennuksen yhteydessä ruopatusta 130 nahkakilosta tutkittavaksi otetut rukkasten jäänteet. Näistä suurin osa oli etupistoin nahkanyörillä ommeltuja arkisia työrukkasia, mutta osa kasvikuitulangalla ommeltuja hienompia rukkasia, joissa myös koriste-elementtejä. Aspö oli opinnäytteenä tehnyt ennallistukset jälkimmäisistä. Apuna olivat Turun paremmin säilyneet löytdöt.

Janne Harjulan esitelmän otsikko oli Puu keskiajan Turun esineellisessä kulttuurissa, jossa hän lanseerasi käsitteen "puisuus" (Turku oli puinen versio Kivisistä ja Sorasista) kuvaamaan sitä miten keskiajan Turku oli puusta rakennettu, ja hyödynsi puuta monenlaisissa esinetyypeissä niin tarkoin, että vain Novgorod oli sitä puisempi (jopa kammat olivat puuta, puksipuuta). Kansatieteilijöiden osaaminen on ollut tarpeen monen esinetyypin tunnistamisessa. Suuret puuesineet, huonekalut, tynnyrit jne. puuttuvat, ne oli käyttöikänsä päätyttyä helppo hyödyntää polttoaineena. Soittimen jäänteissä Turku on sen sijaan Euroopan huippua. Puulajeista vain koivua ei tunnu käytetyn, eikä tuohivirsujakaan löydy, olihan Turku kaupunki, ei mitään tuohikulttuurimaaseutua.

Koivuteema jatkui Elina Räsäsen esityksessä Pyhä Prikitta, Priitta Kurki ja Pyhää Birgittaa esittävät keskiaikaiset puuveistokset Suomessa. Varhaisemman tutkimuksen ajatus siitä että kotimaiset pyhimysveistokset oli tehty puusta, on johtanut moniin väärinkäsityksiin - itse asiassa yksikään veistos ei ole koivua sikäli kuin tiedetään. Pyhää Birgittaa esittäviä veistoksia on Suomessa säilynyt kolmisenkymmentä, mutta vain yksi Uudeltamaalta, olisiko Viron ikonoklasmi heijastunut sinne? Ainakin Paraisten kirkon Birgitta vaikuttaa tahallisesti rikotulta. Mielenkiintoinen ajankohtainen keissi liittyi Hammarlandin alttarikaappiin: se rikottiin osiin 1888 ja myytiin kreivi Armfeltille. neljä päätyi Turun museokeskukselle ja kaksi myytiin äskettäin Hagelstamin huutokaupassa yksityishenkilölle, ja ovat tulossa esille Ahvenanmaan museoon ainakin joksikin aikaa.

Anu Varjo esitelmöi väitöskirjansa aiheesta otsikolla Seinästä pöydälle – Suomen keskiaikaisten kirkkojen kalkkimaalausten esineistö arkeologisena lähdeaineistona. Aineistona on puolen tusinan suomalaiskirkon maalauskoristelun esineellinen kulttuuri, alkuvaiheessa ateriointiin liittyvä. Kuva-aiheet tulivat maalareiden mallikirjojen mukana ja varsin suosittu oli Biblia pauperum. Monet objektit ruokapöydillä ovat vaikeasti tulkittavia, ovatko ne esineitä vai syötävää - mutta myös arkeologisesti todennettavia esineitä on vaikkapa tinaisia juomakannuja myöten. Ja miksei kynttilöitä tai muitakaan valonlähteitä ei kuvata?

Päivän päätti Saila Leskisen De objectis funeribus et sepulturis: keskiajan jatkumoita varhaismodernin ajan hautajaisesineistössä. Keskiajalla mahtimiehen hautajaisissa oli esiratsastajalla ollut vainajan hevonen, haarniska ja vaakunakilpi. 1600-luvulla hevonen oli kulkueessa ilman ratsastajaa, ja vaakunaa kannettiin erityisenä hautajaisvaakunana, jollaisia Suomen kirkoissa on paljon säilynytkin. Hautajaiset olivat vainajan viimeinen julkinen esiintyminen ja siksi niihin satsattiin. Hautajaisvaakunat kehittyivät 1600-luvun mittaan yksinkertaisista levyistä barokkisen valtaviksi puuveistoksiksi. Keskiajan värikkäämmät paarivaatteet yksinkertaistuivat valkoisella ristillä varustetuiksi mustiksi kankaiksi, joiden kuvia on painetuissa hautajaissaarnoissa. Mahtipontiset vaakunat, samoin kuin kirkkojen hautahaarniskat vaikuttavat olleen Ruotsin suurvalta-ajan omituisuus, jos oikein ymmärsin.

 

lauantai 2. marraskuuta 2024

Turun vanhoja hautausmaita

Turun Sanomien pyhäinpäivän artikkeli, Veli Pekka Toropaisen haastatteluun perustuva juttu Turun vanhoista hautausmaista innosti flanööriä kiertämään ne kaikki syysmyrskyn jälkeisenä poutapäivänä.

Ensimmäinen ja tärkein niistä oli tietysti tuomiokirkko, jonka alle ja ympärille turkulaiset haudattiin aina vuoteen 1807, jolloin Vasaramäen kaupunginosassa Uudenmaantien varressa oleva nykyinen hautausmaa otettiin käyttöön.


Kaskenrinteessä sijainneella Pyhän Olavin dominikaanikonventilla oli oma hautausmaansa maallisen vaelluksensa päättäneille veljille. Konventin aluetta on kaivettu arkeologisesti viime ja tänä vuonna.

Pyhän Kerttulin hautausmaalle haudattiin puolestaan kurjia syntisiä, rikoksistaan mestaamalla rangaistuja, jonnekin tänne Uudenmaankadun ja Sirkkalankadun risteyksen tienoille. Itse mestauspaikalle on muistomerkki Kerttulinmäen kallliolla.


Myös Pyhän Yrjänän hospitaalilla oli hautausmaa menehtyneille spitaalisille. Hospitaali sijaitsi täällä nykyisen kauppatorin kulmalla, keskiajalla toki syrjässä itse kaupungista.

Nykyisen Julinin korttelin alueelle 1500-luvun lopussa perustettu Pyhän Hengen kirkko ja sen hautausmaa toimivat 1600-luvun puoliväliin, ja löytyivät uudelleen vasta 1980-luvulla. Paikalle perustettu kappeli ei ollut auki, joten tässä kirkon perustajan Juhana III:n muistomerkki.


Kauempana Linnankadulla, Kakolan itäpäässä, sijaitsi 1600-luvulla perustettu köyhäintalo Pyhän Mikaelin kirkko hautausmaineen. 1690-luvun nälkävuosina kuolleet köyhät haudattiin heidätkin tänne. Hautausmaa kaivettiin arkeologisesti tänä kesänä, ja tilalle nousee uudisrakennus. Vainajat haudataan uudelleen Turun hautausmaalle. Tänään paikalla näytti tältä.


Vähän Linnankatua eteenpäin on yksi kohde, jota TS:n jutussa ei mainittu, koska se ei aikoinaan Turun kaupungin alueella ollutkaan. Tässä förin kohdalla, vanhan Auran panimon ja Barkerin puiston länsipään tienoilla, on sijainnut Turun linnan hautausmaa 1500-luvulta lähtien.

Poikkeusajat vaativat poikkeuksellista hautausta, ja vuoden 1831 koleraepidemian uhreille perustetuista hautausmaista on vielä jäljellä Itäharjulla oleva. Kakolan länsipäässä oleva on päällerakennettu, mutta sen hautauksia on tullut esiin aluetta arkeologisesti kaivettaessa.

TS:n jutussa mainittiin myös Hämeentullin takana sijainnut nälkään ja ruttoon kuolleiden hautapaikka, joka kuitenkin on vielä löytymättä.

torstai 31. lokakuuta 2024

Aurajoen rannan apparellit

Apparelli on lastausta helpottava rantalaiturin rakennelma, jossa laituri laskeutuu alas lähelle vesirajaa, jonne johtaa ajoluiska rannan suuntaisesti molemmista suunnista. Koska googlehaku tunnistaa apparelleja ainoastaan Turussa, esitellään kaikki kolme tässä joen laskusuunnan mukaisesti.

Ylin on tuomiokirkon kohdalla, ja se jää keväisin usein veden alle Aurajoen ollessa korkeimmillaan.


Seuraava on heti tuomiokirkkosillan toisella puolella Vähätorin luona jokseenkin kohdalla, jossa keskiaikainen silta ylitti Aurajoen. Kesäisin laiturilla toimii venevuokraamo Låna.


Ja kolmas on Auransillan ja Teatterisillan välissä. Suoraan vastarannalla on ravintolalaiva Papa Joe, johon ei enää syksyllä päässyt, joten tässä kuva hiukan vinoittain. Kesällä apparellilta liikennöi vesibussi.

Kuten jo todettiin, apparelleja ei netissä juuri mainita, mutta tässä yksi sitaatti:

Vuonna 1837 vaadittiin, että kalastajien tuli nousta Suurtorille, ja 1840-luvun alussa heidän aluksilleen rakennettiin uusi kivilaituri Nikolaintorin kohdalle (Pinellan laituri). Lastausta helpottavat luiskat eli apparellit tehtiin vastarannalle ja Tuomiokirkkosllan yläpuolelle.

Kansalliset kaupunkipuistot / Aurajoen kaupunki

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...