Ispoisissa

Ispoisten kartanoa tulee useimmiten katsottua Katariinanlaakson suunnasta, mutta tällä kertaa kiipesin sen takana olevalle kalliolle.

1800-luvulla kartanossa asui Johan Winter, jonka päiväkirjat ovat olleet arvokas lähde turkulaiseen elämään ko. vuosisadan alussa. Välillä Turun kaupungin hallussakin ollut kartano toimi pitkään vanhainkotina, nyt siinä on päiväkoti Katariinan Vilske.

Kallion päällä on myös kivirakennelma, jonka alkuperästä ei ole selkoa tullut.

 Kalliolta vie Eteläkaaren yli silta...

jota pääsee kartassa Wibeliuksenpuistona nimettyyn metsään, siellä kiertää Ispoisten kuntorata. Kesän aikana tuli kierrettyä useampikin lähiöiden ulkoilupolku, ja todettua miksi muualta Turusta tullaan niin mielellään ulkoilemaan Halisten poluille Aurajoen varteen. Maisema on samaa suomalaista havumetsää kaikkialla muualla.

Kuntorata on oikeaan osunut nimitys, sellaisiksi nämä on tosiaan rakennettu, polku kiertää kaikki metsän mäet, joten jyrkkiä nousuja jos laskujakin riittää.

Seudun luonnonnähtävyys on nämä kalliorailot. Mitään paikkaan liittyvää ryöväriperinnettä en googlaillessa löytänyt, vaikka sitä juuri tämän tapaisiin maisemiin tavataan sijoittaa.

Turun hiihtäjien maja oli hieman vaisu näky näin kesällä.

Wibeliuksentien kautta bussille poistuessa huomasin, että ihan kaikkialle alueella ei ole suotavaa mennä.

Ja loppuun kartta alueesta.

.

Muinaismuistoja Skanssin suunnalla

Useimmille turkulaisille Skanssi tarkoittaa vain kauppakeskusta ja yhä vain kasvavaa asuinaluetta, mutta omat muinaismuistonsa silläkin on. Kauppakeskuksesta lounaaseen, Skanssinkadun, Skarppakullantien ja Sorakadun rajaamassa metsikössä sijaitsee nimittäin Piispanristille nimensä antanut lohkare.

Kiveen hakattu kukkulalla oleva risti ei näy oikein läheltäkään kuvattuna...

joten käytetään vanhempaa netistä noukittua kuvaa. Piispa Henrikin legendaa mukailevasti tälläkin paikalla olisi piispa surmattu, mutta sopivaa piispaa vain ei aikakirjoista löydy. Kenties kyseessä oli 1440 murhattu piispanpalvelija? Jonkin muistoksihan kuvio on hakattu, mutta asia taitaa jäädä ikuiseksi arvoitukseksi.

Kiven muinaismuistostatulsesta kertova kilpi (jollaiseksi sen oletan) oli rapistunut lukemattomaksi, mutta selvästi tätäkin hoidetaan siinä mielessä että kukkia oli istutettu sekä eteen että taakse.

Piispankivestä suoraan länteen, Skarppakullantien toisella puole sijaitsee puolestaan Ryövärinvaha, tietöiden vuoksi paikaltaan siirretty rajakivi. Kivessä pitäisi olla hakattuna A 1794, mutta se jäi löytymättä.

Yhdenlainen muinaismuisto ainakin flaneurin mielestä ovat nämä porttikivet, jotka nyt reunustavat Skarppakullantieltä Uudenmaantielle vievää kevyen liikenteen väylää.

Loppuun vielä googlekartta nähtävyyksien sijainnista. Oikealla ylhäällä Skanssin kauppakeskus. Piispanristille vie osittain kuvassa näkyvä polku suoraan linjojen 9 ja 99 pysäkiltä. Porttikivet ovat Ryövärinvahan vieressä.

.

Raunistulan kujilla ja Barkerin kutomolla

Aikoinaan pahamaineinen Raunistulan esikaupunki näyttäytyi kesäkuun aamuna mitä parhaimmassa valossaan. Mutkittelevat kujat kertovat ajasta jolloin kaavoittaja ei reguloinut alueen rakentamista, kuuluihan se syntyaikanaan vielä Maarian pitäjään.

Vanhinta rakennuskantaa edustaa Vätti, yksi Raunistulan kantataloista, jossa mm. toimi lastenseimi (päiväkoti) vuosina 1928-2018.

Aivan kulman takana on myös Työväenyhdistys Tarmon talo.

Yhdistys perustettiin 1897, talo valmistui 1902.

Talosssa on perustettu parikin urheiluseuraa, ja mm. Maarian punainen naiskaarti.

Turku-Toijala-radan puolella Raunistulaa sijaitsee Barkerin kutomo, aikoinaan monen raunistulalaisenkin työpaikka, nyt lähinnä flaneurin raunioromanttista silmää miellyttävä jäänne.

Rakennus on suojeltu, mutta tämän vuoden keväällä se havaittiin asuinkelvottomaksi, loft-asuntoja ei siis ilmeisesti ole tulossa.

Kutomon taakse on louhittu luolan alun tapainen, tarkoitus ei ole itselleni selvinnyt. Ainakin sinne voisi suojautua sateelta rajuilman yllättäessä.

Lopuksi pari katukylttiä. MIkäs tällainen Alfankatu on? Aivan alunperin Barkerin kiinteistössä toimi juurikasraakasokeritehdas Alfa, tosin lyheyn aikaa. Muiston paikannimistöön on sekin saanut.

Mutta mikäs kaksimielinen kadunnimi tämä sitten on?

Itse asiassa kaksimielinenpä hyvinkin, sillä Turun karttapalvelun nimistörekisteri kertoo seuraavaa: "Nimi viittaa alueella kieltolain aikana harjoitettuun viinan salakauppaan (lestinheitto). Lesti-sana viittaa myös suutarin ammattiin ja on siten alueen aihepiirin mukainen. Alueella on ennestään Suutarinkatu. Lesti on jalan muotoinen puusta tehty esine."