Poliitikkoja, sotilaita, taiteilijoita, kirjailijoita ja urheiljoita, lapsia, aikuisia ja vanhuksia, miehiä ja naisia, hakemiston mukaan kaikkiaan lähemmäs puolentoistasataa henkilöä, joiden olemiset ja tekemiset Malmberg on selvittänyt vuodelta 1917. Samasta kirjasta voi siis lukea mitä Pablo Picasso, Maria Åkerblom, Sigmund Freud, Emmeline Pankhurst tai Mika Waltari kokivat 1917, yhtenä ensimmäisen maailmansodan vuotena joka kuitenkin oli käänteentekevä Suomelle ja Venäjälle, ja jälkimmäisen myötä koko maailmalle.
Monet kirjan henkilöistä olivat 1917 vasta lapsia, mikä sai minut ajattelemaan omaa isoisääni joka täytti 10 vuotta 8. marraskuuta, siis bolsevikkien vallankaappauksen eli "lokakuun suuren sosialistisen vallankumouksen" aikaan. Hän asui Pohjanmaan radan varrella Ylivieskassa, ja muisteli miten sotavuosina raajarikoiksi ammuttujen sotavankien junat pysähtyivät asemalla - keskus- ja ympärysvallat vaihtoivat hyödyttömiksi käyneitä sotilaitaan. Malmberg kertoo kirjassa esitellyn paavi Benedictus XV:llä olleen järjestämässä tätä vaihtoa. Kirjan henkilöistä Lenin, Trotski ja John Reed matkasivat Pohjanmaan rataa palatessaan Venäjälle kumouspuuhiinsa. Mahtoiko isoisä nähdä heidän junansa?
Malmbergin kirjan lukee nautinnolla, ja haikeudella. Kirjoittajan kuolema jätti aukon joka ei ole täyttynyt. Hänen kirjoituksensa olivat ensiluokkaista historian popularisointia, ja ennen kaikkea hän suhtautui kunnioituksella menneisyyden ihmisiin. Se on harvinaista nyt kun moralisoiva puritanismi ulotetaan ei vain kaikkialle nykyhetkessä vaan takautuvasti kaikkeen menneisyyteenkin.
