Taistelu Britanniasta

Britannian yllä syyskesällä 1940 käydyistä ilmataisteluista tulee tänä vuonna kuluneeksi 75 vuotta. 10 vuotta sitten niiden muistoksi pystytettiin Thamesin rantakadulle Battle of Britain Monument, suunnittelijana Paul Day. Tyyli on rouheaa näköistaidetta.

Ilmavalvonta tähystää. Briteillä oli onneksi jo tutkakin käytössä.

Ilmatorjuntamies tykkinsä äärellä.

St Paulin katedraali, innoittajana ehkä tämä valokuva.

Joku oli tuonut paikalle myös oman muistoesineensä.

Muistomerkissä on kaikkien 2936 taisteluihin RAF:n riveissä osallistuneen lentäjän nimet, heitä oli kaikkiaan 14 maasta.

Muistomerkin omat verkkosivut.

Antiikki & Design 137 (2/2015)

Lontoon sekaan lehtikatsaus. Tyylinä on uusrokokoo, ja kuten on kai ainakin kautta rantain käynyt ilmi, ei se, enempää kuin vanhakaan rokokoo, ole omia suosikkejani. Monille rokokoo, 1700- tai 1800-luvun muodoissaan on tietysti "se vanha tyyli", krumeluureineen kaikkineen. Jos ketä teema kiinnostaa, niin Mäntässä on aiheesta näyttely, ja SKS on julkaissut siihen liittyen kirjan.

Vintage-osiossa kaikkeen kummaan viehtynyt Harri Kalha on koonnut erikoisia valokuvia 1800-luvulta, aiheena vanhoilla valokuvilla (internetin ansiosta) käytävä maailmanlaajuinen kauppa.

Lehden tekemiä "kotikäyntejä" en juuri ole kommentoinut, mutta tällä kertaa on vierailtu Hannele Klemettilän luona. Tämä kirjoistaan monelle tuttu keskiajan historioitsija asuu Englannissa aidossa keskiaikaisessa talossa, ja olipa pukeutunut kuvia varten keskiaikapukuunkin. Rakennus on Englannin suojeltujen historiallisten rakennusten listalla. Muutokset saa tehdä vain luvalla, mutta korjaaminen on jokavuotista: perustuksia ei ole vaan talo on rakennettu suoraan maan päälle.

Helsingissä on käynnissä kampanja Kampin Joutsen apteekin historiallisen sisustuksen pelastamiseksi, toivottavasti se onnistuu.Ainakin hankkeen uutisoitiin saaneen tukea tunnetulta poliitikolta.

Keräilijöinä esitellään salolainen pariskunta, jonka kokoelma koostuu paitsi suuresta joukosta Kupittaan Saven tuotantoa, myös harvinaisemmista Studio Keramoksen esineistä. Sen tekijöinä olivat Josef Manuel ja Valentina Modig Manuel, ja jotakin löytyy myös Turun museokeskuksen kokoelmista.

Eniten ajatuksia herätti kuitenkin Tuija Peltomaan kolumni Mikä on oikea hinta? Niin, mikä se vanhoille esineille oikeastaan on? Huutokaupassa voi mikä tahansa nousta pilviin jos kaksi rikasta ja innokasta henkilöä sitä kilvan huutaa. Se voi nostaa samankaltaisten esineiden hintaodotukset korkealle, mutta jos into keräilijöiden into lopahtaa, lopahtavat hinnatkin. Ehkä juuri tämä hintojen sahaaminen edestakaisin on niin epämiellyttävää museoille, jotka mieluummin arvioivat kokoelmiensa "pysyvää", kulttuurihistoriallista arvoa. Tähän vedoten emme koskaan anna hinta-arvioitakaan, koska se on antiikkimarkkinoiden tehtävä. Tosin lainatessamme esineitä toisiin museoiden on niille jokin vakuutusarvo keksittävä, useinkin aika lailla hatusta, koska niin monia kokoelmien osia ei antiikkimarkkinoilla ensinkään noteerata.

The Wallace Collection, osa 2

Wallace Collectionista tuli postattua jo yli kolme vuotta sitten, mutta kun sinne tälläkin matkalla puolihuolimattomasti harhauduttiin (museoon ei ole pääsymaksua), niin mikä ettei nytkin.

Ja edelleenhän siellä oli esillä taidetta ja antiikkia...

sekä vanhaa militariaa kuten tätä orientaalista.

Muutama tällä kertaa silmiin osunut highlight. Kirjoituspöytä, jonka kaappien ovet jäljittelivät kirjanselkämyksiä.

Islantilainen juomasarvi. Kuten muistamme, ne koristeltiin aina kaiverruksin.

Keskiaikaiset patinukset Ranskasta. Niillä suojattin kenkiä kuraisilla kaduilla ja sellaisten jäänteitä on löytynyt kaivauksissa myös Turusta.

Kirjoitusvälinerasia jossa kuvat kertoivat mitä tuli mihinkin lokeroon.

Nuoruus ja vanhuus, Italia, 1500-luvun jälkipuolisko.

Aurinkokuningas teiniviiksineen.

Pyhiinvaelluspullo venetsialaista filigraanilasia.

Ja sitten tietysti tämä, rokokootaiteen ikonisin maalaus, jonka olin missannut ensimmäisellä kerralla, ja melkein toisellakin ennen kuin huomasin miten se oli museokaupassa tuotteistettu. Maalaus itse oli hukkunut samantyyppisten joukkoon, sitä ei tosiaan ollut sijaintipaikkansa puolesta erityisesti hypetetty. Teos on Jean-Honoré Fragonardin Keinu.

Aivan uutta löytyi kellarikerroksesta. Siellä esiteltiin nyt konservaattoreiden työtä ja työvälineitä.

Myös täällä sai sovittaa päälleen entisaikojen sotavarusteita.

(Ei, ei tule selfietä tähän bloggarista kypärä päässään.)