Turun historiaa Samppalinnan puiston penkeissä

Uutinen vuodelta 2007 kertoo että Fonecta on kummiprojektin osana edelliskesänä, siis 2006, lahjoittanut Samppalinnan puistoon 23 penkkiä, joihen kiinnitetyissä "laatoissa kerrotaan asioista ja tapahtumista, jotka ovat ensimmäisenä tapahtuneet Turussa". Laattoja on sekä istuskeluun että ilmeisesti jonkinlaiseen liikunnanharjoittamiseen tarkoitetuissa penkeissä.

Kaikissa penkeissä ei ole laattaa, ja itse löysin laattoja 21, tässä ne kaikki "tapahtuma-aikajärjestykseen" laitettuna.

 

Suomen ensimmäinen alkeiskoulu oli Turun luostarikoulu 1200-luvun puolivälissä.

Suomen ensimmäinen vesijohto johti vettä Kakolanmäeltä Turun linnaan Juhana herttuan aikana.

Suomen ensimmäinen vientiolut valmistettiin Turussa 1500-luvulla.

Suomen ensimmäinen eläintarha oli Ruissalossa 1500-luvulla.

Suomen ensimmäiset ja laatuaan ainoat turnajaiset järjestettiin Turussa ensi kerran vuonna 1557.

Suomen ensimmäistä haarukkaa käytti Katariina Jagellonica Turun linnassa 1560-luvulla.

Suomen ensimmäinen ylin tuomioistuin oli Turun hovioikeus, joka perustettiin vuonna 1623.

Suomen ensimmäinen yliopisto perustettiin Turkuun vuonna 1640.

Suomen ensimmäisen ilotulituksen järjesti Pietari Brahe Turussa 1648.

Suomen ensimmäinen apteekki avattiin Turussa vuonna 1689.

Suomen ensimmäinen huvipuisto Surutoin sijaitsi Turussa Kaskenmäellä 1800-luvun alussa.

Suomen ensimmäiset ravit ajettiin Turussa Aurajoen jäällä helmikuussa vuonna 1817.

Suomen ensimmäinen museo perustettiin Turkuun vuonna 1851 Erik Julinin toimesta Ruotsalaiseen Klassiseen lyseoon.

Suomen ensimmäinen ulkona seisova henkilömuistomerkki on vuonna 1864 pystytetty Henrik Gabriel Porthanin patsas Turussa.

Suomen ensimmäinen puhelinkeskus aloitti toimintansa Aurankadulla Turussa vuonna 1881.

Suomen ensimmäinen hevosraitiovaunu aloitti Turussa toukokuussa vuonna 1890.

Suomen ensimmäinen henkilöauto nähtiin Turussa vuonna 1900.

Suomen ensimmäinen linja-auto aloitti liikennöintinsä Turun ja Uudenkaupungin välillä vuonna 1905.

Suomen ensimmäiset radiolähetykset kuulutettiin Turusta täältä Samppalinnanmäeltä vuonna 1927.

Suomen ensimmäinen puheäänielokuva "Sano se suomeksi" tehtiin Turussa Olavinpuiston äänielokuva-ateljeessa maaliskuussa 1932.

Lähemmäs sataan vuoteen ei Turussa mitään ensimmäisenä Suomessa sitten olekaan tapahtunut?

Ainakin yksi toinen bloggari oli laattoihin kiinnittänyt huomiota.

Maailmansota-trilogia (2)

Nick Lloydin trilogian toinen osa The Eastern Front: A History of the First World War (2025) ilmestyi pokkarina sitten näinkin äkkiä, länsirintamaa käsitelleestä ykkösosasta tuli postattua reilu vuosi sitten. Varsinaisen Venäjän rintaman lisäksi mukana on Italian ja Balkainin tapahtumat, ja vaikka hieman huoletti, Lloyd on hyvin onnistunut haukkaamaan näinkin laajan palan, ja kerronta pysyy hyvin kasassa, erittäin mielenkiintoisena aiheen tuntevallekin.

Lännessä rintama jähmettyi jo syksyllä ja lähti liikkeelle vasta maaliskuussa 1918, mutta idässä tilanne pysyi liikkuvana koko ensimmäisen sotavuoden. Valtavia taisteluja käytiin Itä-Preussissa, Puolassa, Galitsiassa ja Karpaateilla, kunnes venäläiset työnnettiin Riianlahdelta Bukovinaan ulottuvalle linjalle ja varsinainen asemasota alkoi. Venäjä osallistui vielä kesällä 1916 (Brusilovin hyökkäys) ententen suureen yleishyökkäykseen (The Big Push), joka alun menestyksen jälkeen pysähtyi, ja seuraavana vuonna vallankumous teki lopun koko Venäjän sotimisesta alkuunsa tyrehtynyttä Kerenskin hyökkäystä heinäkuussa 1917 lukuun ottamatta.

Itävalta-Unkari oli aloittanut sodan hyökkäämällä Serbiaan, huonolla menestyksellä, ja sota muuttui asemasodaksi, johon muutos tuli vasta syyskuussa 1915, kun Saksan joukkojen tultua avuksi ja Bulgarian  liityttyä sotaan keskusvaltojen puolella, Serbian armeija joutui vetäytymään Adrianmeren rantaan ja edelleen Korfun saarelle. Samaan aikaan Ranska ja Britannian joukot olivat nousseet maihin Kreikan Salonikassa (nyk. Thessaloniki), ja uudelleen varustetut serbijoukot liittyivät samaan rintamaan. Tämä Makedonian rintama vietti seuraavat vuodet asemasodan hiljaiseloa, kunnes syyskuussa 1918 alkanut hyökkäys johti Bulgarian antautumiseen ensimmäisenä keskusvalloista.

Varsin tapahtumaköyhää oli myös Italian rintamalla, jossa sotaan keväällä 1915 teki Itävallan asemia vastaan kerrassaan 11 (!) Isonzon taisteluina tunnettua rynnäkköä. Lokakuussa 1917 Saksa tuli vihdoin Itävallan avuksi ja Caporetton taistelussa italialaiset karkoitettiin Piave-joelle. Italia näytti jo sodasta pois lyödyltä, mutta ylipäällikön vaihduttua ja Ranskan ja Britannian lähetettyä apua, armeija sai aikaa toipua, ja Vittorio Veneton taistelu loka-marraskuussa johti Itävalta-Unkarin antautumiseen, vain viikkoa ennen Saksaa.

Romania liittyi sotaan ententen puolella elokuussa 1916, mutta sai vielä samana syksynä selkäänsä ja menetti puolet alueestaan. Venäjän tehtyä Brest-Litovskin rauhan, joutui Romaniakin tekemään pakkorauhan, mutta sodan päätyttyä keskusvaltojen tappioon maa sai voittajapuolelle jääneenä alueita sekä Unkarilta että Romanialta.

Vuoden 1917 lopussa näytti siis siltä, että keskusvallat oli voittanut sodan itärintamalla. Alkavana vuonna se kuitenkiin päättyi Saksan tappioon, suuren keväthyökkäyksen alkumenestyksestä huolimatta. Läntisessä Euroopassa itärintaman merkitystä on tästä syystä tullut tavaksi vähätellä, sotahan todella ratkaistiin länsirintamalla, ja tämän olivat johtavat kenraalit tienneet kummallakin puolen rintamaa jo sodan aikana. Sodan seurauksia itäisessä Euroopassa on käsitelty lyhyesti vain jälkipuheessa, silti maailmansota oli ratkaiseva tekijä kansojen vapautumiseen "kolmen keisarikunnan" otteesta, joka tosin jatkuu Ukrainassa edelleen.

Kuten ensimmäisessäkin osassa, kirjassa liikutaan ylimpien esikuntien neuvotteluissa ja päätöksenteossa. Saksan osalta se esikunta oli Oberste Heeresleitung (OHL), Itävalta-Unkarin Armeeoberkommando (AOK). Merkittävä rooli oli myös Saksan itärintaman ylijohdolla Ober Ostilla, jota voimakaksikko Hindenburg & Ludendorff johti Tannenbergin taistelusta elokuusta 1914 aina syksyyn 1916 asti, jolloin otti OHL:n johtoonsa.

Nolostuttava moka oli maininta suomalaisista Venäjän eliittijoukkoina. Kyse on mitä ilmeisimmin Suomenmaalaisista tarkk'ampujapataljoonista, joiden sotilaat nimestä huolimatta olivat venäläisiä.

Ihan kiinnostuneena jää odottelemaan trilogian kolmatta osaa Turkin rintamilta ja Saksan siirtomaista.

Juhlan tiloja Turussa

Keskiviikkona oltiin Mikko Laaksosen ja Petri Aallon opastamalla kierroksella Juhlan tiloja eri ajoilta: VPK:n talo, Seurahuone, Marina Palace. Ensimmäistä kohdetta, 1891 valmistunutta Turun VPK:n taloa, esitteli Petri. Karl Viktor Reiniuksen suunnnittelema talo on komeaa uusrenessanssia, ja alunperin pelkästään kokoontumis- ja juhlatila, takaosan paloasemalisäys tuli vasta 1952.

Alakerran naulakko...

ja sen perällä häämöttäneet palorattaat hevosvetoisen palontorjunnan ajoilta.

Juhlasali on toiminut mm. konserttisalina (Akatemiatalon ohella) ennen konserttitalon valmistumista. (Joka puolestaan sekin toimi näyttämönä jos jonkinlaisille tapahtumille ennen messukeskuksia ja halleja.)

Näkymä etuosaan päin. Kuvassa kaksi neljästä kakluunista, joilla salia lämmitettiin alunperin. Toki usean sadan hengen yleisö lämmitti tilaa jo itsessään.

Samuel Koskisen maalausliikkeen tekemät katon koristemaalaukset ehtivät olla esillä vain reilun vuosikymmenen, ennen kuin ne muodin muuttuessa maalattiin piiloon. Jonkinlaisen käsityksen niistä voi saada maalariammattikoulun tiloissa Hämeenkadulla.

Esiintymislavan takaseinän maalaus on jäljellä, ja esittää ajankohtansa ylpeyttä, tuolloin uusimpia palorattaita. Kelta-puna-valkoinen lippu viittasi palokunnan kolmeen osastoon. En tiedä olenko ainoa, jolle tällainen apsis tuo mieleen bysanttilaiset kirkot. Toki uusrenessanssi oli itsessään heijastumaa klassisesta arkkitehtuurista.

Lavan oikealla puolella oli näppärä rakennelma flyygelin joustavaan asemointiin suhteellisen pienellä lavalla.

Kadunpuoleisessa sivulaivassa (kirkollista termiä käyttääkseni), tai juuri sen alapuolella, tästä en nyt ole varma, toimi alunperin keilarata, jonka kolina häiritsi perin paljon salin tilaisuuksia. Toki hyvä esimerkki varhaisten juhlatilojen monikäyttöisyydestä (konserttitalon alakerrassa on muuten myös keilarata).

Toisella puolen on palopäälliköiden kuvia...

joista ensimmäisenä, ei niinkään palopäällikkönä, vaan Suomen ensimmäisen VPK:n perustajana Erik Julin, joka monitoimimiehenä oli mukana melkein kaikessa mikä Turussa tapahtui.

Yläkerran parvelle vei portaikko, joka loi rakennukselle ajan vaatimaa palatsimaisuutta (ja muistanette kaikki Bobrikovin murhan senaatin portaikossa...).

Portaikon toisella sivulla oli taas kerran Erik Julinin pysti...

... ja toisella jonkun toisen merkittävän palokuntalaisen muotokuva. Portaikon seinällä oli menneiden palopäälliköiden kuvia ym. muistoja.

Täällä on myös säilynyt katon koristemaalauksia.

Vielä piipahdettiin kahvilan puolella. VPK:lla on oma catering, mutta tilaisuuksiin voi saada myös ulkopuolisen tarjoilun, mikä mainostaukona mainittakoon. Lisää tilavuokrauksesta täällä. (Miksi tämä on syytä mainita, on että tilavuokraus muodostaa huomattavan osan myös museoscenen oman toiminnan tuloista.)

Loput kohteet olivatkin Mikon esittelemiä. Erik Bryggmanin suunnittelema hotelli Seurahuone on vuodelta 1928. Itselleni tuli uutena tietona, että hotelli oli alunperin vain tuo oikeanpuoleinen lohko, muu osa oli asuintaloa. Seinän medaljongeissa oli aikoinaan Aarre Aaltosen reliefejä.

Toisen kerroksen klassistinen ravintolatila pilkottiin hotellihuoneiksi jo vuosia sitten, mutta pääsimme johonkin siivouskomeron tapaiseen vilkaisemaan jäljelle jäänyttä friisin pätkää.

Turun kaupunginmuseon kuvasta voi saada käsityksen ravintolatilasta ennen sen tuhoutumista.

Seuraavaksi harpattiin yli toisen maailmansodan, ja vuoteen 1974, hotelliin jotka turkulaiset tuntevat edelleen Marina Palacena, vaikka se Radisson Blu -nimellä nykyään toimiikin.

Nyt on niin uusi ja vaikuttava kohde, että on lainattava Turun kaupunginmuseon rakennustietokantaa verbatim:

Hotelli Marina Palacen rakentamiseksi järjestettiin vuonna 1970 yleinen arkkitehtuurikilpailu. Sen perusteella hotellirakennuksen suunnittelijaksi valittiin arkkitehtitoimisto Jaakko Rantanen - Unto Rantanen. Rakentaminen käynnistyi vuonna 1972 ja Hotelli Marina Palace avattiin vuonna 1974.

Rakennuksen suunnitteluun vaikutti pyrkimys Aurajoen ranta-alueen kaupunkirakenteelliseen ja näkymiä koskevaan uudelleenstrukturointiin. Aurajoen ja Linnankadun väliin kapealle tontille joen suuntaisesti sijoitettu hotellirakennus sai keskeisen aseman näiden uudistamispyrkimysten osatekijänä. Katutason vyöhykkeen avopilaristo kuului keinoihin sovittaa suurikokoinen rakennusmassa lähiympäristöönsä.

Marina Palace on 1970-luvun modernin hotelliarkkitehtuurin tunnustettu edustaja. Hotellin tiukasti rakenteisiin tukeutuva betoniarkkitehtuuri on rakennusaikansa taloudellis-poliittisen ilmapiirin kuvaaja. Rakennus on toteutettu osana laajempaa, paikan erityisvaatimukset huomioivaa yhtenäistä kokonaissuunnitelmaa, jolla korvattiin jokivarren vanhaa rakennuskantaa.

Hotelli Marina Palace suunniteltiin ja toteutettiin aikakaudella, jolloin tärkeälle paikalle sijoitettu, yleisratkaisultaan ja viimeistelyltään korkeaa laatutasoa tavoitellut hotelli lukeutui merkittäviin kohdekaupunkinsa yleisilmettä ja kaupunkikuvaa muodostaneisiin elementteihin. Rakennuksen suunnitteluaikansa ajanmukaisiin pyrkimyksiin sitoutunut arkkitehtuuri ja vaalea näyttävä ulkoasu kytkevät rakennuksen paitsi aikansa hotellirakentamisen kansainvälisiin tavoitteisiin myös suomalaisen 1970-luvun arkkitehtuuripyrkimysten päälinjaan.

Konkreettisesto ottaen betonirakenne on peitetty niin ulko- kuin sisäseiniltään pienen pienillä klinkkerilaatoilla, joihin häpeäkseni kiinnitin huomioni vasta nyt, mutta sellaista se usein on näillä arkkitehtuurikövelyillä oppineemmassa seurassa.

Ylellisiähän nämä sisätilat ovat, vaikka monin osin muuteltuja. Portaikon vaikuttavuus toi mieleen VPK:n portaikon, vaikkakin modernilla twistillä.

 

Lisäksi vierailtiin parissa kokoushuoneessa, joissa hyvin kävi ilmi miten Aurajoki on saatu mukaan näkymään, melkeinpä tuntee olevansa ihan sen partaalla.

Sivuikkunasta avautui näkymä pitkin Läntistä Rantakatua, ja siellä oleviin salsabileisiin...

joihin emme kuitenkaan liittyneet, mutta muutamien muiden opastuksella mukana olleiden kanssa turisimme terassin turhankin viileässä kesäillassa Kekkosen kauden korpihotelleista yms.