Erich Maria Remarquen romaani Länsirintamalta ei mitään uutta (1929) on filmattu aikaisemmin kahdesti, molempina kertoina englanninkielisenä, vuosina 1930 ja 1979. Netflixissä sai tänä syksynä ensi-iltansa kolmas, saksankielinen versio.
Uusin filmatisointi poikkeaa romaanista aiempia enemmän. Paul Bäumer ja koulukaverinsa eivät riennä armeijan riveihin sodan alussa, vaan vasta keväällä 1917, rintamalla jo kaatuneiden pestyissä ja paikatuissa mantteleissa. Omituista kyllä koulutusjaksoa ei kuvata lainkaan, vaan vaikuttaa siltä että pojat marssivat suoraan taisteluun. Mutaisten juoksuhautojen vastapainoksi sotaa kuvataan myös aivan ylimmällä tasolla, sodan päättäneiden Compiegnen aseleponeuvottelujen muodossa.
Niin, ne mutaiset juoksuhaudat, niitä tosiaan riittää, kaikkine sodan kauheuksineen: on teroitettuja kenttälapioita, konekivääreitä, taistelukaasuja, liekinheittimiä, lentokoneita ja panssarivaunujakin. Lavastus, puvustus ja maskeeraus on kyllä täydellistä, viimeksi mainitusta voi sanoa että näin verisiä ja mutaisia naamoja harvoin näkee edes sotaleffoissa.
Vaan eihän sotakaan pelkkää sotimista ole, välillä ollaan lepovuorossa, haahuillaan siellä täällä, istutaan paskalla lukemassa kirjeitä, rupatellaan odotuksista sodan jälkeen tai yritetään täydentää niukkoja muona-annoksia varastelemalla siviileiltä (lopulta kohtalokkainkin seurauksin).
Odotukset olivat trailereiden perusteella ehkä liian korkealla, mutta 4/5 tähteä nyt kumminkin. Maailmansodan tapahtumat liki päivän tarkkuudella ulkoa osaavaa saattoi häiritä se, ettei Paulin ja kumppaneiden sotatie tuntunut täsmäävän tapahtumiin länsirintamalla 1917-18, mutta tottahan kyseessä oli enemmän sodan luonteen yleinen kuvaus. Juoni ei ylipäätään ollut niin suorapiirteisen toiminnallinen kuin parin vuoden takaisessa brittileffassa Taistelulähetit 1917.
Mutta suoraan sanottuna eniten häiritsi se, että tällainen suoratoistotuotanto täytyy katsoa tv-ruudulta eikä elokuvateatterissa.
Making of... löytyy tästä linkistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti