Sipulitiellä tuli retkeiltyä 11 vuotta sitten, ja nyt EMYA:n retkipäivänä ennen tapahtuman alkua. Vanhauskoisten kirkossa ei tällä kertaa käyty, sen sijaan poikettiin mm. Peipsimaan vierailukeskuksessa.
Talon kellarissa toimii sikurimuseo. Sikurista tulee mieleen lähinnä sota- ja pula-ajan kahvinkorvike, mutta se oli suosittua jo 1700-luvun Saksassa, ja Peipsimaalla tuotanto alkoi 1870-luvulla.
Sikurin kuivaamiseen käytetty uuni.
Sikuria näyttää paahdetun samoilla työkaluilla kuin kahviakin.
Sikurihakkurit muistuttivat meillä tupakan hienontamiseen käytettyjä.
Sikurinleikkaamiseen oli tämä 1900-luvun alusta oleva ja aina 1960-luvulle käytetty laite.
HS:n taannoisen artikkelin mukaan sikurin sininen kukka saattoi olla romantiikan ajan "kaipuun sininen kukka", ja kasvilla on havaittu myös terveysvaikutuksia. Myös Pohjanmaalla sijaitsee sikurimuseo.
Talossa esiteltiin myös lubokien painamista...
ja myös toista perinnettä, kankaanpainantaa puulaatoilla.
Sitä sai myös kokeilla vierailijaryhmämme, jokainen sai koristemansa kassin mukaansa.
Jo retken alussa oli poikettu teelle Samovarimajaan. Teetä neuvottiin juomaan kuten aikoinaan vanhakansa meilläkin: kaadetaan kahvi tassille ja ryystetään se suussa olevan sokeripalan läpi. Teen kanssa oli tietysti sipulipiirakkaa.
Myös aivan Peipsijärven rannassa käytiin, vastikään rakennetussa lintutornissa. Rantaan kaivettu kuru on jonkun rantatien talon satama, näitä on aika tiuhassa. Ihan kaikilla taloilla ei omaa satamaa kuulemma kuitenkaan ole.
Aikoinaan sipulivenäläiset myivät satonsa Pietariin, nyt se menee kuulemma kokonaaan turisteille, niin paljon on matkailu vilkastunut. Retken muista kohteista toiste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti