David Cranen Empires of the Dead: How One Man’s Vision Led to the Creation of WWI’s War Graves (2013) on kertomus Fabian Waresta (1869-1949), jonka toiminnan tuloksena syntyi instituutio, joka tänään tunnetaan nimellä Commonwealth War Graves Commission. Waren ambulanssiyksikkö ryhtyi merkitsemään ja rekisteröimään sodan alun liikuntavaiheen aikana kaatuneiden brittisotilaiden hautoja. Kaatuneiden määrän kasvaessa suhteettomiin mittoihin (Brittiläinen imperiumi menetti kaatuneina lähes miljoona miestä, näistä valtaosan länsirintamalla) heräsi ajatus siitä miten näiden hautoja tullaan sodan jälkeen hoitamaan.
Ennen 1900-lukua eivät tavalliset sotilaat juuri omia hautoja olleet saaneet, mutta nyt jokainen saisi oman haudan, samanlaisen sotilasarvosta riippumatta. Hautakivi oli myös muodoltaan laatta, ei risti, sillä imperiumin puolesta oli kaatunut paitsi eri kirkkokuntien, myös aivan eri uskontokuntien jäseniä. Laattaan tuli kaatuneen joukko-osaston tunnus, nimi, sotilasarvo ja kuolinpäivä. Omaiset saivat halutessaan määritellä alle vielä kolmen rivin mittaisen muistolauseen.
Tiukaksi periaatteeksi muodostui myös, ettei ketään viety kotimaahan, vaan sankarivainaja sai leposijansa amahdollisimman läheltä paikkaa jossa kaatui. Tästä käytiin heti sodan jälkeen aikamoista vääntöä parlamentissa. Tavoitteena oli ollut yhdenvertaisuus, mutta vain varakkaimmille oli vielä 1920-luvulla mahdollista matkustaa mannermaalle kaatuneen poikansa tai miehensä haudalle, kaukaisten dominioiden asukkaista puhumattakaan.
Kaikkiaan yli tuhannelle länsirintaman hautausmaalle tilattiin 580000 edellä kuvattua hautakiveä. Niistä 180000 tuli tunnistamattomille vainajille, ja tekstiksi Rydyard Kiplingin (jonka oma poika katosi sodassa) sommittelema A Soldier of the Great War Known unto God. Kadonneiksi jäivät myös sadat tuhannet, jotka olivat tykistökeskityksessä hajonneet atomeiksi tai hautautuneet syvälle taistelukentän liejuun. Kaikkien kadonneiden nimet hakattiin muutamaan suureen muistomerkkiin, joista tunnetuimmat ovat Menin Gate Ypresissä ja Thiepval Memorial Sommella.
Haudat rintamalla eivät kuitenkaan riittäneet tyydyttämään suremaan jääneiden kaipuuta muistamisen paikkoihin. Erilaisia muistomerkkejä hankittiin, yleensä kirkkojen yhteyteen, kymmenin tuhansin, ja kansakunnan yhteisiksi muistomerkeiksi Lontoossa muodostuivat Cenotaph sekä tuntemattoman sotilaan hauta Westminster Abbeyssä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti