Kotiseuturakkauden nimissä, ja siksikin että niin usein Instagramin puolella julkaisen kuvia Halisista, kopioin tähän sen mitä Aulis Ojalla oli sanottavaa Halisten kylän vaiheista keskiajalla ja 1500-luvulla Maarian pitäjän historian ensimmäisessä osassa vuonna 1944.
Halinen esiintyy koskensa ansiosta asiakirjoissa jo 1352. Silloin tehtiin Turun piispa Hemmingin ja Halisten kosken yläpuolella asuvain Kaarinan ja Liedon talonpoikien kesken sopimus, jonka mukaan koskeen laitettu myllynpato oli pidettävä auki kolmen viikon aikana keväisin ja samoin isonveden aikana syksyisin, mutta muulloin suljettava siinä olevalla kiviportilla. Määräysten tarkoituksena oli, että kalat pääsisivät esteettömästi nousemaan kosken päälliseen Aurajokeen, jossa kaarinalaiset ja lietolaiset harjoittivat kalastusta. Näihin aikoihin oli siis Turun piispoilla Halisten koskessa mylly. Tämä onkin aivan luonnollista, sillä olihan piispa Koroisten piispankartanon omistajana Räntämäen suuren jakokunnan osakas ja siten jakokunnan alueella sijaitsevan koskenkin osakas. Halisten piispanmylly mainitaan seuraavan kerran 1407, jolloin Liedon rahvas taas valitti, että piispa Bero tukki myllynpadollaan Aurajoen. He olivat valittaneet asiasta jo monasti ennenkin, mutta piispa oli aina lykännyt asian kuninkaan ratkaistavaksi. Nyt tarkastettiin aihe itse paikalla ja havaittiin, ettei piispa ollut ottanut koskesta enempää kuin laillisen osansa, mutta hänen kallioon hakkauttamansa uoma määrättiin tukittavaksi. 1468 käräjöitiin jälleen Halisten myllyistä. Tämän riidan yhteydessä kävi selville, että koskessa olevan suuremman myllyn omisti tällöin Turun P. Olavin luostari, jolla oli talo Halisten kylässä, ja pienemmän myllyn yhteisesti muut Halisten talot. Munkkien mylly oli ilmeisesti sama, mikä aiemmin oli kuulunut piispoille. Halisten myllyjen myöhemmistä vaiheista tiedämme, että ne kirkkoreduktion aikana uuden ajan alussa peruutettiin Turun luostarilta ja Halisten arkkiteinitaloilta kruunulle. 1542 mainitaan Halisten kosken luona entinen luostarin mylly, joka maksoi kruunulle vuotuista veroa 10 markkaa. Kymmenen vuotta myöhemmin olivat kaikki myllyt Turun linnan omia ja oli niitä silloin kaksi jauhomyllyä sekä linnan kankurin työpaja (valckequarn).
Itse Halisten kylästä alkavat asiakirjatiedot 1359, jolloin Halisten Heikki oli Kastun kauppakirjan todistajana. Samanlaisessa toimessa olivat Halisten Maunu 1411 ja 1414 sekä Paavo 1441. V. 1450 osti turkulainen porvari Henrik Kortzhagenin leski Johanna 3-tankoisen talon Halisissa porvari Pietari Haren leskeltä Valpurilta 80 markan kauppahinnasta. Tämän talon oli Valpuri aikoinaan itsekin ostamalla hankkinut. Kolmea vuotta myöhemmin osti sama vaimo Johanna, joka silloin oli naimisissa asemies Henrik Tavastin kanssa, kylästä vielä toisenkin 3 tankoa maata käsittävän talon, tällä kertaa Halisten Hannun ja hänen poikansa Mikko Hannunpojan vanhan perintötalon, 59 markalla. V. 1457 sai mainittu Henrik Tavast valtionhoitaja Eerik Akselinpojalta rälssivapauden näihin kahteen taloon. V. 1465 hän lopuksi teki Turun tuomiokirkon kaniikin ja P. Ruumiin alttarin prebendaatin Maunu Niilonpojan kanssa vaihtokaupan, jonka mukaan tämä antoi hänelle Pirkkalan Kuljun ja sai prebendaansa varten sijalle puheena olevat kaksi Halisten taloa ynnä eräitä muita tiluksia Turun lähistöltä. P. Ruumiin alttarillakaan nämä Halisten kuusi tankoa eivät kauaa olleet, sillä ne näyttävät jo seuraavana vuonna olleen Turun P. Olavin luostarin hallussa. Kaiketikin oli jälleen tapahtunut maanvaihto. Vuodelta 1468 on säilynyt käräjäpöytäkirja, joka kertoo eräistä Halisten talonpoikain ja luostarin välillä syntyneistä riitaisuuksista. Luostariveljet olivat nimittäin muuttaneet kylässä omistamansa talon rakennukset alas pellolle koskessa olevan myllynsä läheisyyteen. Tätä eivät talonpojat sallineet, vaan tekivät asiata valituksen ja saivatkin 1466 aikaan kihlakunnankatselmuksen, joka tuomitsi munkit muuttamaan talonsa takaisin kylään sen vanhalle tontille ja antoi heille luvan rakentaa vain pirtin kalliolle myllyn viereen. Nyt vuorostaan luostari ryhtyi ajamaan asiaansa ja tuloksena oli 1467 pidetty maankatselmus, joka kuitenkin oli täydelleen samaa mieltä kuin edellinen kihlakunnankatselmus. Riidan lopullinen ratkaisu tapahtui Maarian käräjillä Halisissa 1468. Päätökseksi tuli, että luostariveljien oli muutettava talonsa vanhalle tontille ja Halisten Mikon saatava takaisin entinen peltosarkansa, jolla luostarin anastama uusi tontti sijaitsi. Lisäksi oli munkkien tehtävä kuuden kyynärän levyinen kuja kylästä jokirantaan ja oli jokaisen kyläläisen sitä varten annettava maata kyläosuutensa mukaan.
Uudenajan alussa oli Halisissa kolme taloa. Yksi oli tuo luostarin 6-tankoinen talo, joka kirkkoreduktiossa oli jo 1538 joutunut kruunulle. Toiset olivat Turun arkkiteinin prebendataloja, jotka prebenda muistiinpanojen mukaan oli aikoinaan saanut lahjaksi kahdelta lapsettomalta talonpojalta. Nämä arkkiteinin talot peruutettiin kruunulle 1542. Kaikki kolme Halisten taloa pysyivätkin sitten koko 1500-luvun ajan kruununtaloina, lukuunottamatta vuosia 1580-1583, jolloin ne olivat läänitettyinä Liivinmaalla kunnostautuneelle luutnantti Bryniel Smålänningille. Talojen nimiä ei vielä tämän ajan lähteissä esiinny, mutta seuratessamme niiden vaiheita 1600-luvulta lähtien huomaamme, että tuo luostarintalo oli Tätilä, joka 1600-luvulla sai toiseksi nimekseen Kreula, kun taas arkkiteinin talot olivat Kallonen eli nykyinen Komonen, sekä Löytänä eli nykyinen Frantti.
Kaikki nuo lopussa mainitut talonnimet ovat nykyisin tien- ja katujennimiä, yksi niistä omakin osoitteeni.
Kuva Halisten koskesta ja kylästä on Viktor H. Auerin ottama 1907, ja kuuluu Turun museokeskuksen valokuvakokoelmaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti