Toisin kuin kahdessa aiemmassa, Kiinan muinaisuuteen sijoittuneessa näyttelyssä, tässä liikutaan Kiinan kahden viimeisen dynastian (han-kiinalainen Ming ja mantsujen Qing) pääkaupungissa. 1400-luvun alussa Pekingiin rakennetulla palatsialueella. Näyttelyssä edetään kuten kielletyssä kaupungissakin, julkisesta osasta kohti yksityisempää, ilmansuunnat fengshuin oppien mukaan huomioon otettuina. Tilaa hallitsevat sivuseinien jättikokoiset valaistut valokuvat itse kielletystä kaupungista.
Olen joskus ihmetellyt miten Kiinasta riittää valtaistuimia lainailtavaksi (aikoinaan WAMin Taivaan poika -näyttelyssäkin oli sellainen), mutta niitähän ol tietysti palatseissa aina useampia, missä keisari alamaisiaan suvaitsikin tavata.
Mantsut olivat ratsastajakansa, ja puvut olivat hevosen selässä käytettäväksi sopivia. Päällyspuoleltaan pitemmät hihat suojasivat käsiä kylmältä. Keltainen väri oli varattu vain keisarille.
Jadekahvaiset seremoniamiekat ovat toki hienoja.
Prameaa oli toki hoviesineistö kautta linjan.
Kulkulupana toimi metallilevy jonka piti sopia portinvartijan vastaavaan levyyn. Tässä kaksi erilaista.
Mantsunaisten jalkoja ei sidottu. Sitomisen aiheuttamaa vaivalloista kävelytyyliä jäljiteltiin korokepohjakengillä.
Äkkiseltään jonkinlaiselta kasapanokselta näyttävä setti onkin ryhmä teepurkkeja.
Eipä ollut tullut tällaista kaksoismaljakkoakaan ennen nähtyä.
Keisarin tunnusta, viisivarpaista lohikäärmettä saattoi bongata monessa muodossa.
Yhtä kaikki, esillä on siis todella hienoa esineistöä, ja mikä parasta, kaikki on esitelty kuvineen päivineen näyttelyjulkaisussa Kielletty kaupunki - elämää Kiinan keisarien hovissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti