Kolmas ja viimeinen kohde oli sekin Tammelassa, ja nimeltään Korteniemen perinnetila. Paikka on Metsähallituksen omistuksessa ja entinen metsänvartijan torppa. Kun meidän Kuralan kylämäessämme eletään 1950-lukua, eletään Korteniemessä 1910-lukua, Suomen itsenäistymisen vuosia. Aikoinaan taloon vedetyt sähkö ja vesijohdot on purettu, ja maataloutta harjoitetaan kuten sitä 1900-luvun alussa harjoitettiin.
Päärakennus ja sen sisäpuolta.
Tuvassa juotiin pannukahvit, syötiin raparperipiirakkaa ja tarinoitiin perinteisten taitojen säilyttämisestä elävinä. Itselleni tämä kaikki oli todella silmiä avaava kokemus kun ymmärsin miten laaja alakulttuuri käytännön kulttuuriperinnön säilyttäjät ovat, yhtenä heistä meidät vastaan ottanut tilan emäntä.
Pihapiiriä. Lähempänä rantaa suuri savusauna, jota voi vuokrata käyttöönsä.
Eläimiä löytyy täältä...
ja ne edustavat tietysti suomalaisia maatiaisrotuja.
Kuvia muualta tilan alueelta.
Kuten aluemuseotutkijamme tuolloin totesi, paikassa oltiin todella kulttuuriperintötyön ytimessä. Kuka vain on tervetullut opettelemaan viljan korjaamista, heinänniittoa tai punamullan keittoa, taitoja jotka pysyvät yllä vain tekemällä.
4 kommenttia:
Kiva paikka tämäkin. Tuolla olisi sellaisia pieniä sisustusjuttuja joita voisin poimia omaankin (tulevaisuuden) kotiin. Kaunis pihapiiri ja noin lähellä vettä (järveä, jokea?). Kulttuuriperintä pysyy tuollaisissa paikoissa elossa ja kivalla tavalla näkyvillä.
Liesjärven rannalla on tämä niemi. :-)
Ähäkutti, blogihaastetta tuollaiselle reissublogille löytyy omasta blogistani.
Kiitokset että nostit esiin näitä oman kotiseutuni eli Kanta-Hämeen kohteita! Korteniemi erilaisine tapahtumapäivineen on ihan ehdoton kesämatkailukohde. Monenlaisia vieraita on siellä käytetty ja kaikki on kyllä tykänneet - se on jotenkin niin aito paikka.
Lähetä kommentti