Finna sen kuin laajenee

Finnan taannoin tekemän käyttäjäkyselyn 12000 vastaajasta valtaosa suosittelisi hakupalvelua muillekin. Tässä onkin hyvä tilaisuus muistuttaa että Finnassa on jo lähemmäs 35000 Turun museokeskuksen objektia, pääasiassa kulttuurihistoiallista esineistöä ja Turun Kivipainon arkistoaineistoa, mutta myös valokuvien osuus kasvaa jatkuvasti.

Loppuvuodesta ovat digitoijamme käyneet läpi museon vintin esineistöä, sieltä löytyi mm. kuvan toilettisarja. Hiusharjan, vaateharjan ja peilin käsittävä kokonaisuus on 1800-luvun lopulta.

Antiikki & Design 145 (10/2015)

Vuoden viimeisessä numerossa on käyty kuvaamassa joulukattausta Heinolan kaupunginmuseossa. Lukiessa oli tullut jo tieto että museon pitkäaikainen johtaja Kari-Paavo Kokki oli eronnut vastalauseena museotoiminnan alasajolle. Toivottavasti Kokki jatkaa kuitenkin lehden avustajana.

Pitkä juttu on myös remontoidusta presidentinlinnasta. Remontin yhteydessä restauroitiin myös linnan huonekalut, ja siihen saatiin asiantuntija-apua Turustakin. Kuvassa Keltaisesta salista näkyy Severin Falkmanin Kaarle Knuutinpoika Bonden lähtö Viipurin linnasta jne. ja taas voin voivotella sitä miten pieneksi määrältään ja kooltaan suomalainen historiamaalausgenre jäi. Tuokin taulu mahtuu hyvin sohvan yläpuolelle.

Esinetutkijan noloja tunnustuksia -sarjassa on kerrottava etten ollut koskaan kullut suunnittelijasta, jolla on kyllä komea nimi: Carl-Gustaf Hiort af Ornäs (1911-96). Koko joukon modernistisia mööpeleitä hän näyttää 1950- ja 1960-luvuilla sunnitelleen.

Esinemaailmaa ovat myös kaakaojuomia varten suunnitellut kupit ja kannut. Asteekkien alkuperäinen suklaajuoma oli ilmeisesti melkoisen tujua tavaraa, ja saavutti Euroopassa suosiota vasta kun hurjimmat mausteet oli karsittu. Melko yläluokkaisena juomana se silti pysyi, ja kiinteää suklaatahan ryhdyttiin valmistamaan vasta 1800-luvulla - monissa kieliessä kaakao onkin edelleen "kuumaa suklaata".

Koskettavinta oli Tuija Peltomaan kolumni Joulu hiljaisessa kodissa, jossa hän kertoi käynnistään eräässä kodissa kuolinpesän irtaimiston arviointia suorittavana antiikkikauppiaana. Olin itse vastaavassa tilanteessa kuluneena vuonna, noutamassa museon testamenttilahjoituksena saamaa numismaattista kokoelmaa, ja olin todistamassa miten yksinäisenä kuolleen ihmisen koti oli enää vain tyhjentämistä odottava yksiö. Jotenkin se pysäytti kun paikalliset huutokauppakeisarit saapastelivat tinkimässä summaa josta hyvästä olisivat sen tyhjentämässä. Miten vähän ja arvotonta elämästämme voikaan jäljelle jäädä?

22. Ampumatarvikevarastokomppanian sotatie

Museon vintiltä löytyi digitointihankkeen yhteydessä tavallisten koulukarttojen joukosta myös käsinpiirretty, melko suurikokoinen ja seinälle ripustettavaksi tarkoitettu karttaluonnos.

Otsiikon mukaan kyseessä on Karttaskissi 22. AVar.K:n / 1. D:n perustamista ATp:sta etenemisvaiheessa v. 1941. Armeijajargonin takaa löytyy Varsinais-Suomessa jatkosodan alussa perustettu 1. Divisioona ja siihen kuulunut 22. ampumatarvikevarastokomppania (22. AVarK). ATp:t taas ovat komppanian perustamia ampumatarvikkeiden täydennyspaikkoja, joiden listaus jatkuu aina kesään 1944 saakka. taulukossa on myös "vaihdetut" ampumatarvikemäärät tonneina, otaksun tämän tarkoittavan joukoille toimitettuja ammusmääriä. Etenemisvaiheessa ei samassa paikassa monta päivää ehditty olemaan, asemasotavaiheessa taas ei usein muuttaa tarvinnut.

Luovutetun Karjalan ja Itä-Karjalan paikannimet ovat tuttuja sotahistoriansa tai edes Tuntemattoman sotilaansa lukeneelle, komppania reitti Petroskoihin (Äänislinnaan) vastasi melko lailla Väinö Linnan kuvaaman kk-komppania reittiä. Sieltä ampumatarvikevarastokomppaniamme kuitenkin jatkoi Maaselän kannakselle, ei Syvärille kuten romaanin sotilaat. Ampumatarvikkeiden täydennyspaikat on merkitty melko hailakoilla punaisilla ympyröidyillä numeroilla.

Ampumatarvikevarastokomppaniat olivat osa huoltomuodostelmia, niitä kuului divisioonaan yksi ja armeijakuntaan kaksi. Komppanian muodostivat erilliset jalkaväki- ja tykistöampumatarvikevarastojoukkueet, kaasusuojelutarvikejoukkue ja toimitusjoukkue.

Huoltojoukkoina ampumatarvikkeista vastanneet osastot ovat sotahistorian katveessa, ei kirjoitettu niiden sotilaista Kansa taisteli -lehdessä, eipä mainitse tätä yksikköä vielä Sotasampokaan, joskin eräiden muiden ampumatarvikevarastokomppanioiden päiväkirjoja sen kautta jo digitoituna löytyy.

Miten kartta on koulukarttojen joukkoon eksynyt, ei valitettavasti ole tiedossani.