Malborkin linnan suurmestareiden palatsi

Saksalaisen ritarikunnan päämaja siirrettiin Venetsiasta Marienburgiin eli Malborkiin 1309, ja järjestön johtaja, suurmestari, tarvitsi arvoisensa virka-asunnon. Se on osa Malborkin esilinnaa, tai oikeastaan keskilinnaa kuten siellä sanotaan. Päälinnaksi kutsumaani osaa nimitetään ylälinnaksi. Palatsi on komea myös ulospäin.

Aulaa 1800-luvun kattomaalauksineen.

Suurmestarilla oli oma kappeli. Sen holveja ei ole restauroitu, vaan tilalla on puukatto.

Kappelin lattian alla oli kolehtikolo, ehkäpä korjausrahaston hyväksi.

Suurmestarin makuukamari on yksi harvoja paikkoja, jossa on jäljellä alkuperäistä keskiaikaista maalauskoristelua.

Ylä-aula, jonka kautta päästiin palatsin juhlatiloihin.

Tilassa oli myös peseytymismahdollisuus.

Juhlavin tila on ns. kesäruokasali eli -refektorio suurine ikkunoineen ja upeine holveineen.

Linnoissa on usein tykinkuulia muureissa muistona piirityksistä. Täällä kivikuula on uponneena ruokasalin seinään takan yllä, puolalaisten maalina kerrotaan olleen itsensä suurmestari.

Talviruokasali on pienempi ja helpommin talvisin lämmitettävä.

Salissa oli myös yksi harvoista vanhemman puolalaisajan muistoista: Puola-Liettuan vaakuna, jossa Vaasa-suvun lyhde. Sigismund III vieraili linnassa vaimonsa Anna Habsburgilaisen kanssa syksyllä 1593.

Krolewiec-sali edusti sisustukseltaan hieman uudempaa tyylihistoriaa. (Salin restauroinnin  kustansi Königsbergin kaupunki eli puolaksi Krolewiec.)

Palatsista pääsee portaita alas suureen ruokasaliin. Siellä kestittiin ympäri Eurooppaa saapuneita ylhäisiä, joskus jopa kuninkaallisia vieraita, jotka olivat tulleet ritarikunnan vieraiksi osallistuakseen pakanoiden metsästykseen Liettuassa. Sinne järjestettiin sekä kesä- että talvisafareita.

Seinät koristeltiin 1800-luvun lopulla ritarikunnan kunnianhetkistä kertovin maalauksin. Goottilaiset valtaistuimet oli varattu Saksan keisari Vilhem II:lle puolisoineen, joka mieluusti tuli tänne joka vuosi leikkimään ritarileikkejä.

Suuri oli myös keittiö, jossa ateriat pitosaliin valmistettiin...

ja keittiömestarilla oma lukaali takkoineen.

Liettualaisten käännyttyä kristinuskoon 1300-luvun lopulla heitä vastaan suunnatuilta ristiretkiltä putosi ideologinen pohja pois. Tannenbergin tappio 1410 murskasi ritarikunnan sotilaallisen voiman, 13-vuotisen sodan aikana Malbork joutui 1457 puolalaisten käsiin, ja heille se myös Thornin rauhassa 1466 jäi. Preussi jaettiin "kuninkaalliseen" ja "herttualliseen" osaan, ja ritarikunnalle jäi jälkimmäinen, jolloin se siirsi päämajansa Malborkista Königsbergiin.

Kartta: Halibutt

.

Malborkin linnan päälinna

Kaikkein ylimpänä Malborkissa on tietysti päälinna korkeine torneineen. Sisäpihalla on kaivo, ja ympärillä 1800-luvulla rakennettuja käytäviä kahdessa kerroksessa.

Pihalla olisi myös voinut lyödä itselleen oman ritarikunnan kolikon.

Yleisölle aukiolevassa osassa on mm. tämä kapitulisaliksi 1800-luvun restauroinnissa sisustettu sali, jossa jokaiselle ritarille on varattu oma istuin, hienoin suurmestarille.

Linnassa on hypokaustilämmitys, kuten linnoissa usein, mukaan lukien Turun linna. Aukot avattin kun tuli oli sammutettu, jolloin lämmin ilma pääsi virtaamaan sisään.

Toisaalla löytyy ruokasaliksi eli refektorioksi entisöity holvisali takkoineen.

Palvelusväki söikin sitten kyökin puolella.

Samassa siivessä keittiön kanssa oli ritarikunnan taloudesta vastaavien virkailijoiden tiloja.

Päälinnassa on myös näyttelyitä eri aiheista, kuten lasimaalauksista sekä niiden valmistamisesta ja restauroimisesta.

Oma osuutensa oli keskiajan puunveistotaiteella.

Moderni versio keskiaikaisesta veistoksesta, ja työvälineet joilla se oli valmistettu.

Linnan rakentamiselle ja restauroinnille oli oma näyttelynsä, sen vaikuttavin osa oli linnan alueen pienoismalli.

Tässä postauksessa pyörittiin etualan korkeassa neliskanttisessa osassa. Päälinnasta lähtee alas vasemmalle käytävä korkeaan kulmatorniin, mutta siitä toiste.

Malborkin linnankirkko

Malborkissa osallistuimme Itämeren alueen linnojen yhteistoimintaelimen kokoukseen, teemana oli restaurointi, ja siihen liittyen tutustuimme menossa olevaan päälinnan kirkon restaurointiin. Kirkko on kokenut monia vaiheita, mm. barokkisisustuksen kauden, mutta 1800-luvun lopulla saksalaiset "palauttivat" ajan hengessä sille keskiaikaisen asun. Puolalaisten on nyt päätettävä miten paljon he seuraavat saksalaista entisöintiä ja miten paljon omien tutkimustensa tuloksia. Kirkko on linnan itäpuolella, mistä syystä se kärsi pahoin taisteluista, kuten tässä kuvasuurennoksesya näkyy.

Itäpäädyssä oli ollut suurikokoinen Madonna ja lapsi -veistos, myös se on tarkoitus restauroida, mutta tällä hetkellä paikalla on vain sitä esittävä kuva.

Jo oviaukon luona nähtiin yksi ongelmista: 1800-luvun restauroijien käyttämä sininen pigmentti on muuttunut ajan saatossa vihreäksi ja antaa aivan toisen vaikutelman kuin oli alunperin tarkoitus.

Sisällä paiskittiin töitä, ja telineille kiipesimme me delegaatioiden jäsenetkin.

 Holvit alkoivat olla jo aikaa valmiina, tässä niitä jo rapataan.

Holvin huippuja valmiina ja kesken.

Ruoteita.

Rakennuskonservaattori ongelman äärellä.

Ja milloin ikkunan ääreen oli mahdollisuus päästä, avautuivat täältä ylhäältä hyvät näkymän linnan ympäristöön.

Kirkon alla on Pyhän Annan kappeli, jonne on haudattu seitsemän ritarikunnan suurmestaria, myös Tannenbergin taistelussa 1410 kaatunut Ulrich von Jungingen.  Myös kappeli oli restauroitavana.

Ja kun tässä pyöritään, niin vilkaistaan kirkon vierelle, joka niinikään oli kävijöiltä suljettu. Sinne on koottu ritareiden hautakiviä  myös muualta Puolasta, mm. Gdanskin ritarikuntalinnan kaivauksista löytyneitä.

.