Saint-Vincent

Kesän ensimmäinen matka suuntautui mielimaisemiimme, vuoristoon, vieläpä Euroopan korkeimpaan. Alppeja katsomaan lennettiin Alppien yli.

Kone laskeutui kuitenkin tasangolle, Milanon Malpensan kentälle. Bussi jatkoi länteen halki Lombardian. Riisi kasvoi, mutta Anna Magnania paljaine säärineen ei näkynyt.

Illan tullen noustiin vuorille, ylös Dora Baltea -joen vartta Aostan laaksoon, jolla on Italiassa autonomisen alueen status.

Matkalla ohitettiin mm. Bardin linnoitus, joka vuonna 1800 pidätteli Napoleonin joukkoja näiden tultua Suuren Bernhardin solan kautta matkalla Marengon ratkaisevaan taisteluun. Napoleonhan oli osa matkan teemaa ja hänestä enemmän myöhemmin.

Ensimmäisen yön hotelli oli Saint-Vincentissä, aamulla sen ikkunasta avautui lähipäivinä tutuksi tuleva vuorinen näkymä.

Aamiaisen jälkeen oli aika kiertää tätä pikkukaupunkia, jonka suurin nähtävyys olivat, rehellinen ollakseni, sitä ympäröivät vuoret. Oli siellä kuitenkin hauskanen portti...

perin kierteisiksi leikattuja tuijia...

seinämaalaus keskiaikaisesta soturista...

ja tietysti jokaisen italialaiskaupungista ja -kylästä löytyvä muistomerkki ensimmäisen ja toisen maailmansodan kaatuneille.

Kirkon, ja muidenkin rakennusten, katteena oli paikallista liuskekiveä mikä rakennushistoriallisista detaljeista kiinnostuneile kirjattakoon.

Ja ne vuoret... tosiasia on että ne eivät koskaan näytä kuvissa niin hienoilta kuin paikan päällä. Mutta siellä ne ovat todella awesome kuten nykyään tavataan sanoa.

.

Kannaksen taistelut pelilaudalla

Karjalan kannaksen suurhyökkäyksen alkamisesta tultua kuluneeksi 70 vuotta on paikallaan esitellä taistelua kuvaava strategiapeli 3 vuoden takaa: Karelia '44. Peli on osa SCS-sarjaa ja sen perussäännöt ovat suht simppelit, sen lisäksi on muutama sivu pelikohtaisia sääntöjä skenarioineen.

Sinänsä peruskauraa, mutta miten on mallinnettu se, että suomalaiset ylipäätään pystyivat lopulta pysäyttämään hyökkäyksen, voimasuhteiden valossa se vaikuttaisi mahdottomalta? Neukkuja on kampitettu pienillä kankeuksilla (inflexibility), mutta suurempi merkitys on pelivuorojen epäsymmetrialla: suomalaiset saavat tehdä reaktioliikevuoron kesken neukkujen vuoron, ja siinä missä puna-armeija ampuu tykeillään vain kerran, voi ketterämpi suomalaistykistö jysäyttää kolmasti (reaktiovuorolla sekä omalla liike- ja eksploitaatiovuorolla).

Vielä kovemmin on puna-armeijaa kuitenkin rokotettu pelin kestoa koskevassa säännössä. Alussa neukuilla on vain kolme ns. pomopistettä (boss points), ja joka kierroksen alussa on 50 % mahdollisuus menettää niistä yksi nopanheitolla. Lisää pisteitä voi saada valtaamalla suomalaisten puolustuslinjoja tai vetämällä pois omia joukkoja, mutta yhtä kaikki peli voi siis huonolla tuurilla katketa jo kahden vuoron jälkeen, puna-armeijan päästyä hädin tuskin pääaseman läpi Valkeasaaressa.

Kuvia pelin kulusta myöhemmin.

Puolalaiset Normandiassa

D-päivästä tulee tänään kuluneeksi 70 vuotta. Puolalainen 1. panssaridivisioona ei kahlannut maihin ensimmäisten joukossa, mutta osallistui myöhemmin Normandian raskaisiin taisteluihin mm. sulkemalla Falaisen mottia. Osaston asepuvut olivat brittiläisiä ja tankit amerikkalaisia. Varsovan sotamuseon pihalla on viimeksi mainittuja edustamassa viimeisen päälle kunnostettu M4 Sherman.

M4 ei enää 1944 edustanut taisteluvaunuteknologian terävintä kärkeä. Panssaroinnin puutteita paikattiin lisälevyin.

Keula on varustettu tavanomaisin joukko-osastosta kertovin brittimerkinnöin...

mutta puolalaisdivisioonan oma tunnus perustuu, mihinpä muuhunkaan kuin siivekkäiden husaarien varustuksiin.

Shermaneja on aiemmin kuvattu Parolassa ja Lontoossa.

Telatykki Sexton oli kanadalaista tuotantoa, ja varustettu maineikkaalla 25-naulan kenttätykillä.

Myös se oli varustettu puolalaisdivisioonan tunnuksella.

Kaikkiin länsiliittoutuneiden taisteluajoneuvoihin oli tuolloin maalattu amerikkalaisten valkoinen tähti "oman tulen" välttämiseksi.