Turun Port Arthurin kaupunginosasta, tuttavallisemmin Portsasta, on ilmestynyt paljonkin kirjoja. Turku-seura ry. julkaisi 1983 Marja Kallion toimittaman Portsalaisia - Muistelmia Mutavärkiltä Mikaelinkirkolle.
Julkaisussa esittäytyvät elämässään tavalla toi toisella kuuluisuutta saavuttaneet puutalokaupunginosan asukkaat, joten mukana on mm. tsupparista Turun Sanomien johtajaksi noussut Irja Ketonen, muistolaatankin Portsaan saanut muusikko Pentti Viherluoto, kultaseppä ja kauppaneuvos Yrjö Salmela, taiteilija Greta Schalin, kirjakauppias Yrjö Korte ja joukko Wikipediaan pääsemättömiäkin kuuluisuuksia, kaikkiaan 15 miestä ja naista.
Pääsääntöisesti lapsuus ja nuoruus Portsassa tuntuu olleen usein niukkaa, mutta aina onnellista, eikä Portsa työväenasuntoyhtiöineen mitään esikaupunkien tapaista slummia tietysti koskaan ollutkaan. Lapsilaumat vilistivät sisäpihoilla, joille elämä pienten ja ahtaitten asuntojen maailmassa muutoinkin keskittyi (kuten naapurissa Linnanfältillä).
Keskellä pihaa olevissa tiilirakennuksissa oli aina pesutupa, vaan ei kuitenkaan saunaa, joten Portsassa toimi useampikin yleinen sauna, nimiltään mm. sellaisia kuin Vuoksi ja Tonava (vesi kaikkien nimissä elementtinä?). Kirjaan on haastateltu jälkimmäisessä kylvettäjänä toiminutta Anna Nyholmia (Vuoksi lopetti vasta 1980). Muiden yleisten saunojen tapaan Vuoksessa oli yksityispuoli, jossa saunottiin perhekunnittain, sekä julkinen puoli joka puolestaan jakautui miesten ja naisten puoleen joilla kuitenkin oli yhteinen kiuas. Kylvettäjästä vaikuttaa tulleen parturin tai kampaajan tavoin asiakkaan uskottu.
Tonava sijaitsi Puutarhakatu 33 / Arvinkatu 5 tontilla, jolle on myös sijoitettu tarina Portsan nimen synnystä: tiiliseinää 1905 muurannut muurari tiuskaisi pikkupoikein uteluihin rakentavansa uutta Port Arthurin linnoitusta (joka vähän aikaisemmin oli venäläisten toimesta räjäytetty). The name stuck, kuten tavataan sanoa, ja Kiinassa sijainneen linnoituksen mukaan nimettiin Suomessa muitakin kohteita.
Vuonna 1905 Portsa oli asemakaavoitetun Turun ulkoreunaa, Engelin VIII kaupunginosaksi nimeämä, mutta satamarata oli leikannut ruutukaavasta pois sen takaiset kaupunginosat. Heti radan takana alkoi maaseutu, merikin ulottui liki rataan asti, ja "mutavärkki" oli sen uimarantana käytetty kaistale. Lapset ja nuoret hiihtivät talvisin radantakaisilla Iso-Heikkilän mailla, kesäisin retkeiltiin läheisen Ruissalon metsissä ja vesillä.
Kirjassa on monia mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita flaneur voisi kesällä bongata, kuten vaikka se, että Arvinkadun alapäässä sijaitsi vankiasema. Vankikuljetusten tuomat tuomitut marssitettiin sieltä ylös Arvinkatua ylös Kakolaan. Vain kahleissa olevat, tai raskaana oleva naiset, saivat vaunukyydin. Seuraamassa oli aina lapsijoukko, eli jotenkin dostojevskilais-solženitsyniläinen kuvaelma kaiken kaikkiaan.
Sammakon kirjakauppa on julkaissut näköispainoksen kirjasta 2005.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti