Arkeologisia kenttätöitä Varsinais-Suomessa 2023

 

Tapahtuma järjestettiin 26.4.2024 Turun linnan Bryggman-salissa.

Kemiönsaari valmistautuu 700-vuotisjuhliinsa vuonna 2025, joten viime kesänä arkeologinen kiinnostus oli kohdistunut siihen nykyisin kuuluvaan entiseen Hiittisten kuntaan. Sen kahta pääsaarta Hiittistä ja Rosalaa erottaa muinaisena kauppapaikkana tunnettu Kyrksundet, mutta siellä ei käyty, sen sijaan Hiittisten kirjonkylää ja Rosalan kylää inventoivat Georg Haggrén ja kumppanit huhtikuussa. Hangon kesäyliopisto puolestaan kaivoi Rosalassa kesäkuussa. Uudet löydöt jäivät aika niukoiksi, mutta 1970-luvun aineistoa uudelleen läpikäydessä löytyi böömiläisen nauharuodepikarin sirpaleita ajalta 1350-1425 - ja samalla kuulin että böömiläinen lasintuotanto tyssäsi hussilaissotiin juurikin 1425 tienoilla. (Itse kävin Hiittisten muinaiskohteilla 2018.)

Jussi Kinnunen ryhmineen oli etsinyt paikallisella rahoituksella Laitilassa sijainnutta Kodjalan kirkkoa. Perimätiedon mukaan kirkko ja kirkkomaa ovat sijainneet Kalmanloukkaanmäen (!) Lukkalan tilan maalla. Inventointia oli tehty maatutkalla ym. 2021-22, ja kaivamaan päästiin 2023. Hautoja ja arkunnauloja löytyikin, toki tilan asukkaat olivat niistä jo ennestään tietoisia. Radiohiiliajoitukset ulottuvat 1400-luvulta 1600-luvulle, tosin yhden haudan vainajan hunnun pronssispriaalikoriste voi ajoittua paljon kauemmas. Kyseessä on Kalannin seudun vanhin löydetty kristillinen ruumiskalmisto. Vaan missä kirkko? Mitkään todisteet eivät ainakaan estäisi sitä paikalla olevan, ja tutkimus jatkuu tänä kesänä.

Kesän 2023 sensaatioita oli Perttelin kirkon läheiseltä putkikaivannosta kaivinkoneen nostama, säiläkirjoituksin koristeltu 1100-luvun alkuun ajoitettu miekka. No, miekkojahan riittää, mutta paikalle hälytetty Juha Ruohonen ryhmineen kaivoi esiin komean helavyön helat, joiden pronssi oli säilyttänyt myös nahka- ja kangasjäänteitä, harvinaisia miehen haudoista löytyneeksi. Löytöihin kuului myös puukoton puukontuppi sekä sormus. Vainajasta säilynyt vain reisiluun kappale, joka todettu miehelle kuuluvaksi. Kohde on ensimmäinen varma ruumiskalmisto rautakauden lopun Salon- eli Uskelanjoen laaksosta, seutu ei siis ole ollut niin periferinen kuin luultu.

Petro Pesonen museoviraston arkeologisista kenttäpalveluista oli tehnyt rakennushankkeen vuoksi koekaivauksen Paraisten vanhalla malmilla. Löytöinä oli siegburg-keramiikkaa, palanutta savea ja jonkinlainen rakenne, jonka ajoitus 1500-luku. Koekaivausryhmä suoritti myös vanhan malmin inventoinnin georeferoimalla vanhimman kartan nykykartan päälle, ja ydistelemällä siihen kunnallistekniikkakarttoja rakennushistoriallisia inventointeja ja tekemällä maastossa arvioinnin tonttien rakennusasteesta. Tuloksena kartta, jossa todennäköisesti ja mahdollisetsi säilyneet kulttuurikerrokset sekä todennäköisesti tuhoutuneet kulttuurikerrokset. 

Jari Räsänen esitteli Raision museo harkon kenttätöitä, jota oli neljä: Raision Hintsan ja Impivaaran rautakautisten kohteen tarkastukset, Raision Polusmäen arkeologinen esiselvitys. Neljäs ulottui naapurikaupunki Naantalin puolelle, jossa Tupavuoreen kaavailtu tehdas edellytti hankealueen arkeologista inventointia. Sen alueelta lähempänä rantaa oli ilmeisesti löytynyt kalastajien tilapäissuoja eli tomtning.

Eveliina Salo oli valvonut tulevan kesän Tall Ships Race -tapahtumaa varten tehtyä Aurajoen ruoppausta. Ruopattu oli 2 km matkalta jokisuusta Martinsillalle. Kivipengerryksiä Aurajoen rantaan on rakennettu 1740-luvulta alkaen, ja lähempänä jokisuuta rantaa on myllertänyt varsinkin telakkateollisuus. Jokiuomaa ruopataan 10-15 vuoden välein. Ruopatessa pohjamuta oli kauhottu proomuun verkon läpi, silmäkoko 30 x 30 cm eli tarkoituksena oli tavoittaa lähinnä suurempia rakenteita, maamassat päätyivät Lauttarannan läjitysalueelle. Kuten jo uutisiinkin ehti, mainittavia löytöjä, kuten hylkyjä, ei kauhaan päätynyt, vain viitisenkymmentä puulöytöä ja jokin rautainen koneenosa + skuutteja.

Kari Uotila kertoi Muuritutkimus Oy:n kaivauksista Itäisellä Rantakadulla, dominikaanikonventin mailla. 1800-luvun tukimuurin ja 1700-luvun kivikellarin jälkeen on päästy keskiajalle, löytöinä mm. sinistä böömiläistä lasia (uudempaa kuin em. eli tuotannon taas toivuttua), ruutisarvi, jossa naishahmo, yli 150 tekstiilifragmenttia sekä mm. 1300-luvun tyylisiä kangasnappeja. Ajoitettavaa keramiikkaa on 1200-luvun lopulta lähtien, ikkunalasia 1200-1300-luvun vaihteesta. Rakennusarkeologi Uotilaa oli erityisesti innostanut 1300-luvulle ajoittunut laasti-tiilimurska-multakerros, mikä ilmeisesti vaikuuttaa käsityksiimme tiilenkäytön alkamisesta Suomessa. Kaivaukset jatkuvat tänä kesänä yli Kaskenkadun.

Hanna-Maria Pellinen Oy Sigillum Ab:sta oli kaivanut Paattisten Lautkankareen autiotontilla. Kappalaisille alettiin perustaa omia kappeleita 1600-luvulla, mieluiten autiotiloille, ja Paattisten kappeliseurakunnalle sellainen perustettiin tänne 1688 Auvaismäen kylän Lautkankareen autiotilalle. Kappalaisten pappilat olivat köyhempiä kuin kirkkoherrojen pappilat, sen verran suuret tuloeroot näiden välillä oli. Esineistö erosi silti talonpoikaisesta, mm. kirjoitustaidosta kertovien mustepullojen osalta. Muita löytöjä varhaisempi kirjansolki kertoi kirjojen pitkäikäisyydestä.

Päivän päätti Sofia Paasikiven esitys DNA- ja muiden näytteiden otosta Seilin kirkon kryptan muumioista. En toden sanoakseni edes tiennyt koko kryptan olemassaolosta, mutta paikka on kuulemma ollut vierailujen kohde uusimpiin aikoihin asti, nyt tosin lukossa. Tila oli ollut äärimmäisen haastava työskennellä asianmukaisiin suojavarustuksiin pynttäytyneenä (ja itse en jallallani moiseen astuisi missään puvussa). Kryptasta oli löytynyt viisi arkkua, vainajat pääosin miehiä. Arkistolähteet kertovat kryptaan haudatun 7 henkilöä 1700-luvun jälkipuoliskolla, Seilin pappeja ja näiden perheenjäseniä, eli ainakin osa naisvainajista oli sittemmin haudattu kirkkomaalle. Pikanttina yksityiskohtana proteiinialanyysin antama tieto että vainajan no 2 kallon sisälle pesänsä tehnyt jyrsijä oli nimenomaan rotta. Kohteen luonnontieteelliset analyysit jatkuvat, lisää aiheesta täällä.