Nehän ovat kuin kaksi marjaa (3)

Tukholman ritarihuone (valmistui 1674):

Kuva: Wikimedia commons

Turun kaupungin pääkirjasto (valmistui 1903):

No ehkä tuo Turun versio on hieman lyhyempi... Kirjastorakennuksen kaupungille lahjoittanut kauppaneuvos Fredric von Rettig fanitti todella kovasti ritarihuonetta.

Rettigin suku oli mukana monissa muissakin hankkeissa, myös Turun kaupungin historiallisen museon perustamisessa ja sen kokoelmien synnyssä.

Suvun omaisuus tuli tupakkatehtaasta. Olen joskus aprikoinut, tupakoinnin tullessa aina vain tuomitummaksi, ja kaiketi ajan oloon kokonaan kielletyksi, aletaanko kaupunkimme hyväntekijää kutsua tupakkatehtailijan sijasta vain tehtailijaksi?

Suuri Pohjan sota 2013 (2)

Peli oli jouduttu pakkaamaan, joten tilanne palautettiin valokuvadokumentoinnin perusteella.

Itärintamalla tilanne jatkui melkoisena junnaamisena rajaprovinssien vaihtaessa omistajaa. Valtasin Novgorodin takaisin, mutta Ruotsi otti tilalle Ladogan provinssin pääkaupunkeineen ja jatkoi Vologdaan, jota piiritettiin vuositolkulla. Tässä käydään taistelua Velikayan herruudesta, vastakkain Kaarle ja Pietari itse.

Suomessa kasakat valtasivat Vaasan, ja yrittivät samaa Turulle, mutta Ruotsista laivattu joukko-osasto tuhosi erinäisten käänteiden jälkeen arojen ratsumiehet. Tässä käydään taistelua Varsinais-Suomen alueesta.

Diplomatiaheitotkin tuottivat tulosta. Turkkilaiset (keltaiset nappulat) tulivat Kaarlen puolelle ja aloittivat marssinsa Puolaan, mutta seuraavan kierroksen diplomatiaheitto pyyhkäisi ne takaisin pooliin. Myös Mazeppan ainoa (sininen) ukrainalaisnappula käväisi kentällä, pariinkin kertaan (Ukrainan alue merkitty vaaleanvihertävällä).

Myös Tanska-Norja liittyi viimein Ruotsin vastaiseen koalitioon. Karoliiniarmeija vyöryi Norjaan, mutta emämaasta saatujen vahvistusten turvin norjalaiset heittivät tunkeutujat ulos.

Erityisen sekavaksi meno muuttui Saksassa, jonka melskeissä pyörivät myös Holstein-Gottorpin ja Hannoverin yhden nappulan armeijat. Saksin pääkaupunki joutui sen verran pahaan vaaraan, että joukkoja piti tuoda takaisin Baltiasta sitä puolustamaan.

Peliä on ehditty puoliväliin, vuodet 1700-1710, mutta mitään ratkaisua ei puoleen eikä toiseen ole syntynyt, paitsi että pelin päättyessä tähän tilanteeseen Ruotsi sen selvästi voittaisi.

Vaakunoita Varsinais-Suomesta

Vaihteeksi museotyön arkea. Verotoimiston muuton yhteydessä Turun museokeskuksen kokoelmiin päätyi 13 vaakunaa Turun länsipuolisista kunnista, entisistä ja nykyisistä. Luetteloimista varten ne tuotiin työhuoneeseeni.

Luettelointi sujui rivakasti, kunnanvaakunat on verkossa esitelty perinpohjin suunnittelijoitaan myöten, ja varmemmaksi vakuudeksi oli kunnan nimi merkitty kaikkien taakse. Myös nämä olivat tunnettujen heraldikkojen työtä: Gustaf von Numers, Olof Eriksson, Ahti Hammar ja  Kaj Kajander tunnetaan yhteensä kaiketi satojen kunnanvaakunoiden suunnittelusta.

Tehtäväksi jäi määrittää materiaali (kaikki ovat vanhempaa kipsistä mallia), ottaa mitat ja kirjata satunnaiset valmistusmerkinnät:

Samalla sain perehtyä kuntaliitosten heraldisiin kuvioihin (pun intented), joita en erityisemmin ollut tullut ajatelleeksi, esimerkki vaikkapa tässä:

Ennen vuoden 2009 alkua nämä olivat (vasemmalta oikealle) Askaisten, Lemun ja Maskun vaakunat. Tuolloin kunnat yhdistyivät ja uusi kunta otti nimekseen Masku, mutta vaakunakseen Askaisten vaakunan marsalkansauvoineen. Milloin kaksi kuntaa yhdistyivät, on toisesta otettu nimi ja toisesta vaakuna. Tässä tapauksessa Lemu menetti sekä nimensä että vaakunansa (toki se säilyi epävirallisena kotiseutuvaakunana), mikä oli sinänsä harmi, sillä siihen liittyy yksi hauskimmista tarinoista: Lemun asukkaat halusivat siirtää kirkkonsa uuteen paikkaan, ja varastivat (!) sitä varten hirret Nousiaisista; kirkko rakennettiin paikalle, jossa hirsikuorma kaatui - siitä vaakunan risti ja kärrynpyörä.

Luetteloinnin lopputulos WebMusketin "Näytä kuvat"-modessa:

Jäljellä on vaakunoiden sijoittaminen säilytystiloihin. Todennäköisimmin se toteutetaan asettamalla vaakunat pystyyn yläreuna alaspäin sopivan kokoisiin pahvilaatikoihin, ja laatikot edelleen ilmastoltaan kuivaan varastoon.