Henkilönä Buddesta ei paljon tiedetä. Jöns eli Johannes Andersson käytti sukunimenään sekä muotoa Budde että Räk - viittasivatko nimet isän ja äidin maatilojen nimiin? Käyttämänsä ruotsin perusteella Jöns oli kotoisin ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta, mutta kieleen oli tarttunut jälkiä myös Turun seudun ja Uplannin murteista. Ensimmäinen maininta luostarissa hänestä on 1459, mutta vasta 1462 häntä kutsutaan "veljeksi". Koska se edellytti vähintään 25 vuoden ikää, on Jönsin täytynyt syntyä 1437 tai sitä ennen. Viimeinen elonmerkki hänestä on vuodelta 1491, siinä siis tietämämme rajapyykit hänen elämästään.
Kouluja Jönsin on täytynyt käydä, sillä hänen latinansa oli korkeatasoista. Alkuopetus tuli ehkä Turun katedraalikoulussa tai dominikaaniluostarin koulussa. Aivan varmasti hänen on täytynyt opiskella ulkomailla, ja Greifswaldin yliopiston matrikkelissa onkin maininta Johannes Buddesta vuodelta 1468 tai 1469. Johannes on kuitenkin merkitty dominikaaniksi ja toisaalta Jöns oli aivan varmasti Vadstenassa pääsiäisenä 1469. Mutta ehkä Jöns merkittiin dominikaaniksi koska oli käynyt Turussa dominikaanikoulun, eikä opiskelun Saksassa tarvinnut kestää kuin vuoden... spekulaatioita näemmä riittää.
Jönsin omalla käsikirjoituksia on säilynyt vain pari, muut ovat kopioita, ilmeisesti jo Jönsin elinaikana tehtyjä. Budden käännöksiä on säilynyt 1350 sivua, vaikuttava määrä, pääosin Raamattua, apokryfitekstejä ja ylipäätään hengellisiä kirjoituksia. Mukana on huumoria esim. sanaleikkien muodossa, mutta pääosin sisältö on synkkää synnistä ja helvetin kauhuista varoittelua. Helvetti kuvattiin mielikuvituksellisena paikkana, paradoksaalisesti samalla tavoin kuin kaukaiset maat kuten Intia - Kaukon mielestä sitä saattoi verrata suorastaan science fictioniin.
Jöns käänsi tekstejä tilaustyönä Naantalin ja Vadstena luostarille, ja ehkä siksi Juditin, Esterin ja Ruutin kirjat katsottiin sopivaksi lukemistoksi nunnille. Näiden latinantaito ei riittänyt omaan lukemiseen ja kännöksille oli kysyntää. (Itse asiassa, vaikka Raamattua ei ennen reformaatiota kokonaan käännetty, käännettiin siitä niin paljon otteita että se lähestulkoon tuli käännetyksi.) Luostariohjeissa sääntökunnan naisjäsenille Budde vaikuttaa sortuneen mansplainingiin: nunnat eivät saaneet niin näkyvää roolia kuin Pyhä Birgitta itse olisi halunnut.
Jöns Budden latinantaito todettiinkin jo hyväksi, hänen käännöksissään on hyvin vähän virheitä. Aikakauden käännöstyössä on tunnistettu kaksi koulukuntaa: dominikaaninen joka käänsi vapaammin ja muunteli tekstiä, ja birgittalainen joka pysytteli tiukemmin alkuperäistekstissä, nykyajan tapaan. Budde edusti jälkimmäistä, ja hänellä oli myös tapana viljellä runsaasti latinankielisiä sitaatteja (niiden käännös seurasi heti perässä), ja suosia myös allitteraatioita eli alkusointua. Esipuheissa ja jälkisanoissa Budde tosin vähätteli taitojaan ja voivotteli käännöstyön vaikeutta, sellainen oli ajan konventio.
Reformaation myötä Jöns Budde unohtui. Käsikirjoituksista on löydetty 1600-luvun merkintä, jonka mukaan teksti on "huonointa ruotsia ikinä", johtuen ilmeisesti monista latinankielisistä sitaateista. Vasta Porthan löysi Budden, vaikka hänenkin mielestään itse tekstit olivat "katolista höpötystä". Kääntäjämunkin maine kasvoi 1800-luvun mittaan niin että 1900-luvulla Jalmari Jaakkola hehkutti häntä jo "suomalaisen humanismin ensi airueena ja suomalaisen esirenessanssin innoittuneena vesana". Mutta kuten Kauko jo alussa totesi, Suomen ensimmäiseksi kirjailijaksi kutsuminen on liioittelua.
Kuvassa Jöns Budden Naantalin luostarille lahjoittama pateeni eli ehtoollisleipälautanen, jossa olevan henkilön on arveltu esittävän lahjoittajaa itseään, mm. puvusta riippuvien kirjoitusvälineiden vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti