Pyhän Mikaelin kirkko

Turun vuoden 1750 kartasta löytyy nykyisen Linnankatu 45 kohdalta tällainen näkymä:

Turun Pyhän Yrjänän hospitaalin (lepratautisten hoitolan) ja Pyhän Hengen huoneen (vaivaistalon) muutettua Seiliin 1623 ryhdyttiin Turkuun suunnittelemaan uutta köyhäintaloa, sillä kuten Sanassakin sanotaan, köyhät teillä on aina keskuudessanne. Köyhäintalo valmistui 1675, ja vuonna 1677 vihittiin käyttöön sen viereen rakennettu hirsinen Pyhän Mikaelin kirkko, molemmat näkyvät vuoden 1750 kartassa. Kirkon ympärillä oli myös kirkkomaa, köyhien viimeinen leposija.

Millainen kirkko siis oli, kenties melko samanlainen kuin Seilin vielä jäljellä oleva kirkko? Pyhän Mikaelin kirkko, tai ehkä tarkemmin ottaen sen hirret, myytiin "huutokaupalla kaupungin sairaan- ja köyhäinhoitoa koskevien uusien säädösten voimaan tultua tarpeettomaksi käyneenä 1782".

Nyt voi rakennuksesta tulla uutta tietoa, sillä alueella suoritetaan tänä kesänä arkeologisia kaivauksia.

Mutta annetaan kaivauksia suorittavan Muuritutkimus Oy:n kertoa kyltissään tarkemmin:

Muuritutkimuksen sivuilta voi lukea että ylös on jo kaivettu "noin 100 arkkua ja hautauksia on havaittu kaikkiaan yli 120". Ja kuten todettu, ruumiit tullaan tutkimusten jälkeen hautaamaan uudelleen.

Sarjakuvaa maailmansodasta: Italian rintama

Valkoinen kuolema voi merkitä moniakin asioita, kuten suomalaista tarkka-ampujaa, mutta Alpeilla sen kerrotaan tarkoittavan lumivyöryä, arvaamatonta kuoleman tuojaa vuorten korkeuksissa.

Robbie Morrisonin käsikirjoittama ja Charlie Adlardin piirtämä White Death (2014) vie lukijan vuoden 1916 loppupuolelle, Italian ja Itävalta-Unkarin väliselle Trentinon vuoristorintamalla, fiktiiviselle Alighierin (itse asiassa Asiagon) ylätasangolle (plateuau).

Alueella syntynyt Pietro Aquasanta on italialaisena, mutta Itävallan kansalaisena vangiksi jouduttuaan päätynyt Italian armeijaan täydennysmiehenä bersaglieriosastoon, ja olot tuntevana joutuu pian järjestämään räjähteillä lumivyöryjä, "valkoista kuolemaa", itävaltalaisten vihollisten päänmenoksi. Sotahullu esimies, raaka rintamahuumori, käynnit kenttäbordellissa ja sotasairaalan kauhut tuovat oman tunnelmansa tähän hiilellä ja kalkilla taiteiltuun mustavalkoiseen sarjakuvaan, jonka vahvuudet pääsevät oikeuksiinsa ekspressiivisissä lähitaisteluiden kuvauksissa. Oman lisänsä, usein kohtalokkaankin, tuovat kohtaamiset entisten maanmiesten kanssa taistelujen melskeessä.

Kulttuurisia viittauksia voi löytää vaikka lausahduksesta Who's in charge here? ja varsin kuuluisasta kuvasta tykkien hilaamisesta ylös vuorelle, tarinan epäloogisuuksia puolestaan tilanteesta, jossa ruumiiden täyttämässä taisteluhaudassa ovatkin yhtäkkiä hengissä vain päähenkilö ja hänen toisella puolen rintamaa taisteleva tuttavansa. Taidesarjakuvalle sopivasti (?) lopussa on eräänlainen making-of-osio.

Kaiken kaikkiaan tälle voisi antaa paremman arvosanan kuin kuusi vuotta sitten luetulle Jacques Tardin pasifistiselle jurnutukselle.

Petrea & Gustafsborg

Kuntoutuskeskus Petrea -nimellä tunnettu rakennuskompleksi (Aarne Ehojoki 1972) Petreliuksen kaupunginosassa on tyhjillään ja väistymässä asuntorakentamisen alta. Kauniina kevätsunnuntaina oli hyvä piipahtaa dokumentoimassa katoavaa Turkua.

Kelan kuntoutustutkimuskeskuksen piti alunperin olla esikuva muille vastaaville, mutta se jäi maan ainoaksi. Mitä tilalle on suunnitteilla, käy ilmi täältä.

Alueen koillisosassa oleva rakennus jää sen sijaan rauhaan. Gustaf Albert Petreliuksen testamenttivaroin rakennettu ruotsinkielinen lastenkoti Gustafsborg valmistui 1933 arkkitehti Eskil Hindersonin piirtämänä. Lastenkoti siirtyi Turun kaupungille 1959 ja toimi 1979 saakka, jolloin rakennus siirtyi Kelan käyttöön.

Loppuun vielä ilmakuva alueesta vuodelta 2022. Gustafsborg yläoikealla.

 

 .