Angus Konstam - Edouard A. Groult: Borneo 1945: The Last Major Allied Campaign in the South-West Pacific, Osprey Campaign 406 (2024).
Australialaisjoukot olivat kunnostautuneet Pohjois-Afrikan taisteluissa, kuuluisimpana Tobrukin piiritys, mutta Japanin liityttyä sotaan vuoden 1941 lopulla ne vedettiin kotimaan suojaksi. Seuraavat vuodet kuluivat rämpiessä Uuden Guinean viidakoissa amerikkalaiskenraali Douglas MacArthurin ylipäällikkyyden alaisena osana Lounaisen Tyynenmeren sotatoimialuetta.
Kesän 1945 lähestyessä amerikkalaiset olivat vallanneet Filippiinit, ja australialaisjoukkoja uhkasi joutilaisuus odoteltaessa maihinnousua itse Japaniin. Winston Churchill ja Australian pääministeri John Curtin halusivat Australialle kuitenkin suurempaa roolia sodan lopputaisteluissa. MacArthurin kanssa päästiin sopuun joukosta operaatioita Alankomaiden Itä-Intian vapauttamiseksi.
Suunnitelmia kutsuttiin operaatio Oboeiksi, joita oli kaikkiaan kuusi, kohteina mm. Jaava, Celebes ja Molukit, mutta niistä ehdittiin toteuttaa vain kolme, Oboet 1, 2 ja 6. Kaikki olivat maihinnousuja Borneon saarelle, sekä sen ennen sotaa brittien hallitsemaan pohjoisosaan että hollantilaisten hallitsemaan eteläosaan.
Oboe 1 oli maihinnousu 1.5. Tarakanin saarelle Borneon itärannikolla. Saarelta ei ollut peräytymismahdollisuutta, joten japanilaiset taistelivat jälleen kerran liki viimeiseen mieheen. Saari oli valittu kohteeksi siellä sijaitsevan lentokentän vuoksi, mutta sota ehti loppua ennen kuin se ehdittiin kunnostaa operaatiokelpoiseksi.
Oboe 6:n kohteena 10.6. oli saaren pohjoisranta ja Brittiläisen Borneon Sarawak ja Sabah, molemmat nykyisin Malesian liittovaltion osia, sekä niiden välissä sijaitseva Brunein sulttaanikunta. Täällä japanilaiset vetäytyivät hyökkäyksen tieltä käymään mieluummin sissisotaa viidakossa, lukuun ottamatta Labuanin saarta, josta Tarakanin tapaan jouduttiin ottelemaan kiivaammin.
Oboe 2 kohdistui taas saaren alankomaalaisen osaan (nykyisin osa Indonesiaa nimellä Kalimantan). Balikpapaniin noustiin maihin 1.7., ja vaikka kohde oli saaren parhaiten puolustettu, ajoi amerikkalaisten meri- ja ilmavoimien tulitus jälleen japanilaiset syvemmälle viidakkoon.
Jo seuraavassa kuussa atomipommien pudotus Hirosimaan ja Nagasakiin johti Japanin antautumiseen, ja sodan lopputuloksen kannalta voitot Borneolla osoittautuivat hyödyttömiksi. Australialaiset kärsivät yli 2000 miehen tappiot kaatuneina, haavoittuneina ja kadonneina. Näin siitäkin huolimatta, että omia tappioita yritettiin välttää turvaamalla amerikkalaisliittolaisten massiiviseen tulivoimaan.
Mielenkiintoista kyllä australialaisten panssarijoukkojen kalustona oli brittiläinen Matilda II. Paksupanssarisen jalkaväen tukitankin kunnian päivät olivat olleet jo vuosia aiemmin Pohjois-Afrikan sodan alkuaikoina. Taistelujen siirtyessä Euroopan puolelle ne eivät enää olleet mukana. Kaukoidän viidakkotaisteluissa Matildat olivat vielä 1945 edukseen, varsinkaan kun kuvauksista ei käynyt ilmi että Borneolla olisi kohdattua ainuttakaan japanilaistankkia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti