Ensimmäinen kertomus on myös kirjan nimikkotarina eli Jytinää juoksuhaudoissa. Ylimielinen ja jalkaväkeä halveksiva kuninkaallisten lentojoukkojen (RFC, sillä RAF perustettiin vasta keväällä 1918) hävittäjä-ässä menettää muistinsa tultuaan ammutuksi. Vaan ei hätää, sankari pärjää mutaisissa juoksuhadoissakin, vaikka joutuu omituisten juonenkäänteiden jälkeen melkein ammutuksi karkurina. Ja toki kokemuksesta otetaan opiksi.
Vanha valokuva vie puolestaan Egyptiin, jossa vastassa Siinain-Palestiinan rintamalla on Johnny Turk, mutta vihollisena yhtä lailla pelkurimainen ja simputtava yksikön kessu. Aavikon Korkkarin tunnelmaa tapahtumien maisemasta johtuen, huipentuen taisteluun vihonviimeisen erämaalinnakkeen hallinnasta liki viimeiseen mieheen.
Sturm-rynnäkköjoukot -tarinassa ollaan vuoden 1918 saksalaisten parissa. Kuten kaanoniin kuuluu, saksalaisia on aina sekä hyviä että pahoja, ja pahoilla tässä tapauksissa pääkallot ja sääriluut kypärissään, sodanjälkeisiä vapaajoukkoja (Freikorps) ennakoiden. Välienselvittelyhän se näiden kahden joukon välillä lopulta koittaa kaikenlaisten käänteiden jälkeen. (Nitpicker's note: ei, ei, ei, ei ollut Whippet tankkeja Cambrain taistelussa vielä, ja mikä helvetti on howitzer-kanuuna?!)
Legioonan petturissa ollaankin sitten Ranskan muukalaislegioonan parissa, ja vauhtia otetaan aina vuodesta 1910. Saksalainen (tietysti) legioonalainen jää kiinni varkaudesta ja pakenee aavikolle. Viisi vuotta myöhemmin käy ilmi, että ketale on elossa, ja organisoimassa aseapua Saksalta kapinallisille arbaiheimoille. Päähenkilö on maastaan pakenemaan joutunut irlantilaissyntyinen legioonalainen, ja kun tarina vielä kietoutuu Ranskaa palvelevan arabijohtajan lojaalisuuskriiseihin, on tuloksena hapuilevaa imperialismikritiikiä. Vihonviimeinen erämaalinnake tuhotaan taas kerran, ja sakujen sukellusvenekin saa osansa.
Tämä oli kyllä paremmin piirretty kuin uuden uutukainen maailmansota-Korkkari. Kirjassa on parikin Kersantti Kiven pakinaa, tyypillisen kliseisiä luokkaa "aasien johtamat leijonat" jne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti